Arviossa Jarkko Martikainen: Usko – ”Halla-ahot on yksi nerokkaimmista pilkkafaabeleista, mitä olen kuunaan kuullut.”

”Usko nousee Martikaisen soolotrilogian parhaaksi teokseksi. Tämä on ennen kaikkea soitosta vastaavan, jazzin ja klassisen musiikin parissa kannuksensa hankkineen Äänioikeus-kokoonpanon ansiota”, Markku Halme hehkuttaa arviossaan.

Teksti: Markku Halme, kuva: Tomi Palsa

Jarkko Martikainen: Usko
Sakara

Takaperoisessa trilogiassa Rakkauden (2006) ja Toivon (2009) jälkeen ilmestyvä Usko nousee sarjan parhaaksi teokseksi. Tämä on ennen kaikkea soitosta vastaavan, jazzin ja klassisen musiikin parissa kannuksensa hankkineen Äänioikeus-kokoonpanon ansiota.

Jos Sanna Salmenkallion, Pepa Päivisen ja neljän muun tekijäihmisen muodostaman combon panos lasketaan yhteen sävellysten arvon kanssa, summautuu yhden ja yhden tulos jotakuinkin kakkosen toiseen potenssiin.

Vaikka pääosa musiikista liikkuu modernin jazzin ja kamarimusiikin risteysaseman tietämillä, sisältää levy myös reteän irkkuballadin (Huominen on kaukana), svengaavaa Louisiana-jaskaa (Kärpäsistä härkiä) ja edellä mainittujen lajityyppien ristisiitosta (Tyhjän päällä). Lähemmäs perus-trubadurointia menevä päätöskaksikko on kuin musiikillisesti pääteoksesta irrallinen epilogi.

Periaatteessa myös tekstit ovat musiikista irrallaan. Kumpikaan ei nojaa kumpaankaan, vaan molemmat kulkevat rinnakkaisina janoina, koko ajan toisiaan matkan päästä tarkkaillen ja sitä tukien. Martikaisen känisemä suusanallinen anti sijoittuu jonnekin elämänkokoisen runouden ja kantaaottavan proosatekstin välimaastoon. Kommentuurin kohteena on periaatteessa koko tämänhetkisen yhteiskuntakehityksen vaihe, sisältäen politiikan ja uskonnon jumalineen kaikkineen.

Uskon ehdoton ydinkappale on runollinen maailmantuskailu Balladi huvijahdista, joka kymmenessä minuutissa avaa realistisen näkymän siihen, missä kohdin yleisten asioiden jatkumoa tällä hetkellä sijaitsemme. Jos oikeudessa asiaa kysyttäisiin, tarkoittaisi Halla-ahot puolestaan pakkasen panemia peltoja. Kappale on yksi nerokkaimmista pilkkafaabeleista, mitä olen kuunaan kuullut. Myös radikaalin äärivasemmistolaisuuden viimeistä keinoa mielikuvitteleva Isoisä graniittirappusilla on huima.

Usko päättyy uuteen versioon samasta Jos mulla menisi todella huonosti -kappaleesta, millä trilogian aloittanut Rakkaus alkoi. Ympyrä sulkeutuu. Mutta kun Vahvin riippuvuus nostaa rakkauden rinnalle tahdon ja riippuvuuden, antaa se uskoa ja toivoa siihen, että sarja voisi kasvaa yhtä laajaksi kuin Linnunradan käsikirja -trilogia. Siihenhän Douglas Adams teki piruuttaan peräti viisi osaa.

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/11. Kuuntele Usko Levykauppa Äxän verkkosivuilla

Lue myös Martikaisen omat näkemykset levyn biiseistä kappale kappaleelta.