Arviossa Mariska & Pahat sudet: Kukkurukuu – Genrekameleontti seikkailee jälleen

"Jukka Immosen tuottamana Mariska on lennähtänyt jonnekin Jenni Vartiaisen ja Anna Erikssonin välimaastoon", kirjoittaa Anna Brotkin arviossaan.

23.09.2012

Teksti: Anna Brotkin, kuva: Mariska & Pahat sudet / Fried Music

Mariska & Pahat sudet: Kukkurukuu
Warner

Ensikuuntelulla vihasin Mariskan uusinta. Pian oli kuitenkin myönnettävä, että kuuntelen sitä jatkuvasti. Äkkiä tajusin: levy muistuttaa musiikista, jonka me kaikki tunnemme omaksemme, halusimme tai emme. Suomalaisesta diskoiskelmästä ja tunnistettavista melodioista, joiden pirskahtelevimmissakin tarinoissa on aina melankolinen pohjavire.

Mariskassa hienoa on se, ettei hänen tarvitse ylitulkita todistaakseen olevansa tosissaan. Oikeastaan hänen ei tarvitse todistaa mitään, oivaltavat sanoitukset tekevät sen hänen puolestaan. Jouni Hynysen tekemän Veri on vettä sakeampaa -laulun olisin jättänyt levyltä pois. Sen junttaava heavymaisema ei hälvene, vaikka soundit ovatkin laadukasta pop-iskelmää.

Jukka Immosen tuottamana Mariska on lennähtänyt jonnekin Jenni Vartiaisen ja Anna Erikssonin välimaastoon. Upea singlebiisi Liekki käsittelee eroteemaa älykkäästi eikä arkihavaintoja latistaen. Levyn ehdottomasti hienoin biisikolmikko La Muerte, Kalpeet ja Ukon laulu on piilotettu aivan loppuun.

Arvio on julkaistu Rumbassa 9/12. Kuuntele levy Spotifyssa.

Lisää luettavaa