”Keulakuvansa nimeä kantavan kokoonpanon viides levy ei yllätä, säväytä eikä järin huvitakaan”, toteaa Heini Strand arviossaan.
Teksti: Heini Strand, kuva: Backstage Alliance
Notkea Rotta: Notkea Rotta
Monsp
Voi että. Niin paljon kuin haluaisin antaa Notkealle Rotalle leveän hymyn ja täydet pisteet, en siihen näillä näytteillä pysty. Keulakuvansa nimeä kantavan kokoonpanon viides levy ei yllätä, säväytä eikä järin huvitakaan.
Notkiksen hiljalleen voimistunut bändivetoinen soundi yltyy nyt jopa suomirockin sfääreihin. Rummut, basso ja kitara sopivat Notkean Rotan hyperventiloivaan hapetukseen etenkin keikoilla, mutta tällä levyllä rockailu latistuu välillä virvelien läpsyttelyksi. Edes kitaristilegenda Rane Raitsikka ei nosta biisejä lentoon.
Kun Notkea Maa (2010) sisälsi yksinomaan Rotan tarinoita, ovat nimikkolevyllä remmiin palanneet niin Rautaperse kuin Komisario Jyrkkäkin. Jyrkän lurittelema Paradoksaaliset pallinaamat osa 1 on levyn herkin, hauskin ja asiallisin biisi. Mitä iistimpää, sitä siistimpää taas tavoittaa jossain määrin ryhmän alkuaikojen energian.
Enimmäkseen kappaleet kuulostavat kuitenkin todella väsyneeltä huumoriräpiltä, joka ei naurata ensinkään.
Arvio on julkaistu Rumbassa 4/12.