Bobby Womack perui tunnetusti Flow-keikkansa, mutta mitä tässä menetimme?

Osviittaa aiheesta saa esimerkiksi Anna Botkinin levyarviosta. Sen perusteella paljon.

Teksti: Anna Brotkin, kuva: Wikimedia Commons

Bobby Womack: The Bravest Man in the Universe
XL

Soul-legenda palaa ryminällä.

Huumekoukusta, suhdedraamasta, ampumisesta, lapsensa kuolemasta ja syövästä selvinnyt Bobby Womack on ollut poissa 18 vuotta. Uudella levyllään legenda kähisee kuin ruosteesta patinoitunut metallisydän – ja pieksee 2000-luvun soul-pojat mennen tullen.

Damon Albarnin ja Richard Russelin hyppysissä 68-vuotias Womack kuulostaa ajattomalta: urbaanilta, kolkolta ja samalla raastavan kauniilta. Äänimattoon on miksattu vaikerrusta ja tarinointia Sam Cookelta. Levy on täynnä hehkuvia timantteja. Lana Del Reyn kanssa tehty tyylikkään unelias Dayglo Reflection on kauneinta, mitä olen vähään aikaan kuullut. Fatoumata Diawaran vierailu Nothin’ Can’t Save Ya -biisillä kouraisee syvältä.

Vanhojen hyvien aikojen kollegat ovat yksi kerrallaan kuolleet pois, mutta Bobby Womack on yhä elossa ärisemässä ”What ever happened to those good times” -tyylisiä säkeitä. Jos Womackin elokuinen Flow-keikka hipaisee läheltäkään levyn tarjoamaa ekstaasia, tiedän jo nyt, mikä on tämän kesän ykköselämys.

Arvio on julkaistu Rumbassa 7/12. Kuuntele levy Spotifyssa.