Bruce Springsteen: The Promise – Pomon kadonneet klassikot

”Springsteenin kadonneiden laulujen julkaiseminen on kulttuuriteko vailla vertaa”, ylistää Tomi Nordlund. Mitä Pomon uusi vanha matsku sitten oikeastaan tarjoaa?

Teksti: Tomi Nordlund, kuva: Sony Music

Bruce Springsteen
The Promise
Columbia

Tuntuu ihmeelliseltä etuoikeudelta saada marraskuussa 2010 käsiinsä ”uutta kamaa” 27-vuotiaalta Bruce Springsteeniltä. Tuplalevy The Promise tuo paljon uutta siihen mielikuvaan, joka meillä on rocktähdestä ja hänen E Street Bandistään 32 vuoden takaa.

Miehen neljännestä albumista Darkness on the Edge of Town (1978) tuli raaka, askeettinen ja synkkä teos, joka puki lauluiksi amerikkalaisen työläisväestön syvät tunnot. Darkness onkin yksi Springsteenin vahvimmista ja puhuttelevimmista albumikokonaisuuksista. Mutta se kertoo vain yhden tarinan.

Kun Bruce pääsi Born to Runin (1975) jälkeisten lakitupasekoilujen jälkeen vihdoin studioon, hän äänitti peräti neljä levyllistä lauluja. Born to Runin seuraaja olisi hyvin voinut kuulostaa joltain The Promisen tapaiselta.

Lähes kaikki uudestaan miksatuista kappaleista ovat peräisin vuosien 1977 ja 1978 Darkness-sessioista. Ainoastaan Save My Love -single on äänitetty valmiiksi vasta tänä vuonna. Joitakin raitoja Springsteen on käpälöinyt varovaisesti ja muutamat biisit hän on laulanut uudestaan.

Kahdenkymmenenyhden biisin ”ylijäämälevyllä” on huomattavasti Darknessia kepeämpi ja paisuttelevampi ote. Rakkausaiheiset laulut tulvivat vaikutteita Springsteenin nuoruuden suosikkimusiikista, kuten 1950-luvun rock’n’rollista sekä 1960-luvun soulista ja popista. Esimerkiksi hilpeä Outside Looking in tekee kunniaa Buddy Hollyn Peggy Suelle kuulostaen silti ehdalta Pomolta. Seesteinen Someday We’ll Be Together taas kumartaa Roy Orbisonin suuntaan.

Tuttujakin biisejä löytyy. The Promise ja Rendezvous kuultiin eri versiona jo vuoden 1998 Tracks-boksilla ja sen kylkiäislevyllä. Come On (Let’s Go Tonight) on yhtä kuin Darknessilta löytyvä Factory, eri sanoituksella tosin.

Rouheampi ja bändivetoisempi Racing in the Street (’78) tuo kiintoisan vastakohdan biisin koskettavalle alkuperäisversiolle. Fire ja Because the Night taas tunnetaan Pomon muille artisteille luovuttamina hitteinä.

Onpahan huikea paketti. Valtavasta lahjakkuudesta ja intohimosta kielivä kadotettu laulukokoelma asettuu hienosti osaksi 1970-lukuisen amerikkalaisen rockin kaanonia.

Arvio on julkaistu Rumbassa 16/10