Uusproge-saaga saa päätöksensä.
Coheed and Cambrian pörröpäinen laulaja Claudio Sanchez saa tällä yhtyeensä neljännellä albumilla valmiiksi saagan, jonka pohjalle koko yhtye on ainakin jollain tasolla rakennettu. Tarinassa scifi-hahmot Coheed ja Cambria taistelevat lastensa kanssa maapallon tulevaisuuden puolesta. Tämän levyn jälkeen julkaistava viides albumi on tarinan vielä kertomaton ensimmäinen osa.
Tarinassa on silti vain neljä lukua, sillä bändin mukaan No World for Tomorrow ja edellinen albumi From Fear Through the Eyes of Madness muodostavat yhdessä neljännen osan. Tästä syystä No World for Tomorrow -albumin koko nimi on Good Apollo I’m Burning Star IV Volume Two: No World for Tomorrow.
No, se siitä, bändi ei ole painanut edes sanoituksia kansivihkoon, joten tarinan seuraaminen on hyvin toissijaista musiikin kannalta.
Suurin muutos edellisiin osiin on soundimaailma, jota on viilattu lähemmäs kasarirockia. Tästä kertovat hyvin ironmaidenmaiset riffit ja korkealta vedetyt yhteislaulut. Sanchezin ääni on yhä viehättävä, mutta hän käyttää sitä vähemmän poukkoilevasti tällä kertaa.
Progressiivisista biiseistä on hävitetty basso- ja rumpuvetoisuutta, ja johtopaikalle on tyrkätty kitarariffejä. En pidä ratkaisua onnistuneena, sillä rumpujen ja basson yhteistyö on aina ollut Coheed and Cambrian suola. Kenties rumpalin vaihtuminen on ratkaisun taustalla. Varakannuttajana tällä levyllä toimii jokapaikanhöylä Taylor Hawkins, jonka vakituinen työpaikka on Foo Fightersin rumpupallilla.
Ensimmäinen single The Running Free edustaa levyn kasareinta laitaa, enkä oikein opi pitämään siitä toistuvallakaan kuuntelulla. Heti sitä seuraava Mother Superior on esimerkki siitä progemmasta osastosta, jonka bändi niin hyvin hallitsee. Kauniit melodiat lyövät kättä kevyesti haastavan kappalerakenteen ja tarkan soitannan kanssa.
Levyn loppupäästä löytyvä viisiosainen The End Complete edustaa sitä puolta bändistä, jota levyn rockaava alkupuolikin olisi kaivannut. The End Complete III: The End Complete on levyn paras biisi, mutta alkupuolen löysä hardrockailu suistaa bändin kahden edellisen levyn loistavuudesta.