Tanskan eklektiset rock-kummajaiset vireänä
Mainittakoon, että tällä muinoin Disneyland After Dark -nimellä kulkeneella yhtyeellä on plakkarissaan pari–kolme valioluokan levytystä. Näillä 90-luvun levyillä alku-uran hassutteleva countryrock sai napakan muodon ja metallinenkin ilmaisu onnistui. Sitten tuotanto olikin pitkään laimeampaa perusrockia, aina 2005 ilmestyneeseen Scare Yourselfiin saakka.
D-A-D:n kymmenes studioalbumi on vielä edeltäjäänsäkin verevämpi tuotos ja sitä myöten parasta, mitä hassu nelikko on julkaissut sitten vuoden 1995. Bändi soittaa tyylikkään eläväisesti, ja itse kappaleethan ovat totuttuun tapaan tarttuvia ja monipuolisia. Suurin osa 13 biisistä on oikein hyviä, erinomaiselle tasolle ei kuitenkaan aivan yllä yksikään raita.
Kokonaistaso on korkea, vaikka levy onkin parin biisin verran ylipitkä.
Monster Philosophy – niin säröisesti jumppaava nimikappale kuin koko levykin – osoittaa pitkäikäisen ja erittäin sympaattisen bändin olevan yhä vireä ja ihastuttavan leikkisä. Huumorin sävyttämä melankolia on sekin edelleen hienosti hallussa.