Puolijäykkää melankoliaa.
Levy-yhtiöt puskevat englanniksi laulettua raskasta kotimaista melankoliarockia kuin valkoposkihanhet paskaa. End of You loikkaa fiksusti toisella albumillaan ulos charonien ja entwinejen hiekkalaatikosta, mutta jää toikkaroimaan jonnekin uudemman Paradise Lostin, Depeche Moden, Missionin, Marbleheroesin ja Poets of the Fallin takapihoille.
Nimiä on turha paksummin alleviivata, sillä End of Yousta ei voi vetää suoria lankoja mihinkään. Se johtuu tosin enemmän levyn tyylillisestä ja tunnelmallisesta hajanaisuudesta kuin omaperäisyydestä.
Hiili Hiilesmaan tuotannossa särövalleja on koristeltu pianokilkutuksilla ja välillä luotetaan kitaroiden sijaan läskisti muriseviin syntikoihin. Iskeviä sävelmänpätkiä välähtää silloin tällöin, muuallakin kuin radiosta tutun You Deserve More -sinkun kertosäkeessä.
Silti kokonaisuutta vaivaa outo jähmeys. Pahimmillaan ollaan vaarallisen lähellä turhanpäiväistä jollotusta. Asiaa ei auta laulaja Jami Pietilän kökkö fraseeraus ja kankea englanti, joka tökkää korvaan etenkin Driving Down the Void -kappaleessa.
Puolijäykkä raiskaus Tina Turnerin esittämästä James Bond -tunnarista Goldeneye kuulostaisi turhalta sinkun b-puolellakin. Sen sijaan jousien koristama päätösraita In Elegance (Closure), jossa Pietilä saa laulutukea erehdyttävästi Mark Laneganilta kuulostavalta baritonimörisijältä, luo uskoa End of Youn tulevaisuuteen.