Halsey jatkaa itsensä sabotoimista, Trent Reznor ujuttaa industrial-ääniä valtavirtaan – arviossa If I Can’t Have Love, I Want Power

Halseyn neljäs albumi julkaistiin ilman ensimmäistäkään ennakkosingleä. Levyn tuottajina toimivat Trent Reznor ja Atticus Ross, jotka sovittavat Nine Inch Nailsin millennium-industrialia valtavirtaisemmaksi.

Halsey
If I Can't Have Love, I Want Power
Universal
7,5

Halseyn kolme ensimmäistä albumia muistetaan parhaiten isoista singleistään: Debyyttialbumi Badlandsia (2015) edelsi Z-sukupolven vastakulttuurianthem New Americana. Hopeless Fountain Kingdom -levyn (2017) loppupuolelle sijoitettu paskat exät listaava balladi Bad at Love oli Halseyn ensimmäinen oma listahitti. Manicin (2020) ilmestyessä Cry Me a Riveriä sämpläävä Without Me oli jo soinut puolessatoista vuodessa usean platinan verran.

Tämän vuoksi onkin alleviivaavaa, että Halseyn neljäs levy julkaistiin ilman yhtäkään ennakkosingleä: nyt on albumi, kokonaisuus. Ja sellainen If I Can’t Have Love, I Want Power myös on, niin temaattisesti kuin musiikillisesti.

Halseyn tuottajina ovat toimineet Trent Reznor ja Atticus Ross, jotka ovat viime vuosina saaneet ansaittua tunnustusta työstään soundtrackien parissa. Nyt Nine Inch Nails -kaksikko kuulostaa motivoituneelta saamaan jalansijaa popin kaikkein valtavirtaisimmasta päästä, ja aika onkin heidän soundilleen otollinen: popin trendit emuloivat tällä hetkellä vuosituhannen taitetta. Purkkapunkit, r&b-popit ja nu-metalliflirtit on käyty läpi mutta järkäleimäisen The Fragilen (1999) kirjosta riittää koluttavaa.

If I Can’t Have Love, I Want Power alkaa pianomelodialla, josta tunnistaisi Reznorin sormenjäljen kilometrin päähän. Bells in Santa Fe -kappaleessa ajetaan sisään Nine Inch Nailsin säröisiä hälyääniä, joita Easier than Lying jalostaa punkpopin suuntaan. Viimeksi mainittu voisi olla Olivia Rodrigon levyllä puhtoisemmin soitettuna. Girl Is a Gun -kappaleella kuullaan drum and bass -rumpuja, jotka tuovat mieleen Lynchin Lost Highway -elokuvaan sävelletyn The Perfect Drugin.

You Asked for This on post-grungea Alanis Morrissetten tai miksei jopa Foo Fightersin repertuaarista. Edellä mainittu vieraili Halseyn Manic-albumilla, Dave Grohl puolestaan tällä. Grohl soittaa rummut levyn energisimmällä kappaleella Honey, joka on kuin virtapiikki muuten varsin tummasoutuisella industrial pop -albumilla.

”Well, she got the life that she wanted / But now all she does is cry”, Halsey laulaa avauskappaleella Tradition. Hän jatkaa Billie Eilishin ja Lorden tuoreiden levyjen viitoittamalla tiellä: julkisuus tekee yksinäiseksi ja surkeaksi. Tästä kolmikosta kenties hieman yllättäen Halsey kirjoittaa ajatuksensa tällä kertaa kiehtovimmin ja vie kelansa rohkeasti pidemmälle.

Julkisuus ei nimittäin ole ainoa asia, joka saa Halseyn tuntemaan olonsa kurjaksi. Naisena tai muunsukupuolisena, puolisona, esikoista odottavana ja sittemmin äitinä olo altistaa tietynlaisille odotuksille. Julkisen – ja vahvasti miehisen – katseen alla tämä kaikki laajentaa odotusten spektriä: ”I am disruptive, I’ve been corrupted”, hän laulaa Lilith-kappaleella. Lisäksi yllä leijailee moninaisten valtasuhteiden himmeli. Näitä aiheita Halsey käsittelee If I Can’t Have Love, I Want Power -levyllään.

Kaikki raskaana olemisen epävarmuudet ja pelot on ladattu Reznorin tunnistettavilla koskettimilla jälleen kulkevaan voimaballadiin 1121, joka on levyn dramaattisin ja voimakkain hetki. Singlesuosiota tällekään on vaikea povata, ja tämä onkin albumin eheyden hinta. Halsey, Reznor ja Ross tulevat kisailemaan vuoden albumin, eivät vuoden biisin Grammysta.

Huijarisyndroomasta ja epävarmuuksista Halsey on laulanut aiemminkin, kuten yllä mainitulla Bad at Love -singlellä, mutta Whispers-kappaleen kertojahahmo lataa jo tunnustuksellisen suoraan: ”Sabotage the things you love the most / Camouflage so you can feed the lie that you’re composed.”

Albumin nimi on vakuuttavan voimaannuttava, mutta sille ei tekstipuolelta löydy lunastusta. Halseyn kertojahahmo ei saa rakkautta, koska ei koe ansaitsevansa sitä, tai janoaa sitä liian epätoivoisesti ja itsetuhoisesti. Kliimaksia ei tule mutta tälle elämänvaiheelle laitetaan piste, kun Halsey kirjoittaa rakkauskirjeen – synkkäsävyisen sellaisen – lapselleen levyn päätökseksi.

”Darling, you will bury me / Before I bury you.”