Syntyjä syviä levy luotaa
Raahelainen Harmaja tulee iholle vaivattomasti. Piano- ja sähköpianovetoinen musiikki etenee rauhallisesti ja orgaanisesti syvissä tunnelmissa, mustan ja harmaan rajamaastossa. Musiikki on tehty Saima Harmajan hengessä ja puoliksi sävelletty runoihin. Charonin laulajana tunnetun
JP Leppäluodon hyvin lähelle tuleva laulu vie mukanaan. Vaikka tämä on pitkälti yhden tunnelman levy, kokonaisuus kantaa komeasti.
Harmajan synkkyyden ja vanhan ajan pystypäisen musiikin taustalla taitaa olla Nick Cave & The Bad Seeds, jonka biisejä Leppäluoto tapasi soitella. Caven raivokkuutta ei kuitenkaan Harmajassa juuri ole, vaikka levyn lopussa kaavasta poiketaan esimerkiksi kitarankurituksen suuntaan ja intensiteetin nostoon.
Onneksi se kaava on aika hemmetin hyvä – näytteeksi käy aloitus Vajoan, joka on vallan maagista musiikkia. Saima Harmajan henki elää ja voi hyvin myös kappaleessa Piiloistaan laulaa: ”Raskaana riutuu aika palvelijas' / Taakkani rakkaus, syli polttava kai.”