Päätoimittaja Teemu Fiilin ja avustaja Marko Ylitalo asettivat toukokuun Rumbassa suurennuslasin alle seitsemän kiinnostavaa poimintaa loppukevään biisitarjonnasta ja keskustelivat kuulemastaan.
Kuva: Warner Music Live (Anna Abreu)
Jennifer Lopez: First Love
American Idol -tuomarointiin jämähtänyt J.Lo palaa Max Martinin kirjoittamalla kappaleella, joka ennakoi kahdeksatta studioalbumia. Takavuosina takapuolestaan tunnettu tanssipoptähti esittäytyy sukupolvelle, joka on nähnyt hänet vain istumassa laulukilpailun jurypöydän takana.
TF: Kiva sekoitus ysärin r&b-soundia ja tämän päivän pophittiä. Hyvä, ettei menty siitä kohtaa, jossa EDM-aita on matalin. Ehkä se kertoo siitä, että ”markan David Guetta” -biisit alkavat olla jo kuultu. Kahden vuoden kuluttua ne kuulostavat jo totaalisen naurettavilta.
MY: Rihannan We Found Lovea olisi joka tapauksessa mahdotonta ylittää. Tämähän voisi olla vaikka TLC:n biisi.
TF: Tässä on kuitenkin jotain, joka viittaa J.Lon aiempaan tuotantoon. Ei tämä ehkä muodostu isoksi hitiksi, mutta ei Lambadaakaan kannata uudestaan samplata. En muista, koska Max Martinilta olisi tullut yhtä hyvä biisi kuin tämä. Paitsi Ariana Granden uusi biisi Problem, joka on todella kova.
MY: Parasta tässä J.Lon kappaleessa on silti se, ettei mukana ole Pitbullia.
TF: Se on aina positiivista. Mikä tahansa kappale, jolla ei ole Pitbullia on aina parempi kuin mikä tahansa kappale, jolla on. Pitbullilla on käsittämättömän monta hittiä, joilta kukaan ei muista yhtäkään säkeistöä. Hän vain täyttää ilmaa kappaleissa ilman minkäänlaista roolia.
SMC Lähiörotat: Lotioonit pannassa
Debyyttialbumillaan Avionin Prinssi, Erä-Koira, Juno ja Thono Slowknow saivat ministeritason julkisuutta Paavo Arhinmäen nostettua levyn julkaisuvuotensa suosikkeihin. Vetoaakohan notkearottamaisesti nimetty kesäsingle uuteen kulttuuriministeriin Pia Viitaseen?
MY: Kesähitiksi aika vaikea, mutta muuten ihan jepa.
TF: Aika rohkeaa laittaa Erä-Koira ensimmäiseksi, kun se on Lähiörotissa tavallaan se punchline, jonka riimejä odotetaan kaikkein eniten. Erä-Koira on hauska, mutta ei hänen flow’nsa ole yhtä mukaansatempaava kuin vaikka Thono Slowknow’n tai Junon. Sitä parempi, mitä vähemmän häntä on biisissä mukana, ja Erä-Koiran säkeistö kannattaisi sijoittaa aikaisintaan kappaleen keskivaiheille tai ihan loppuun. Nyt haluttiin selvästi sekoittaa pakkaa.
MY: Tässä ei ollut sellaista koukkua kuin Lähiörottien aikaisemmissa hiteissä, joihin myös kyllästyy helposti ilman musiikkivideota.
TF: K.V.N & Lobon biitistä tulee mieleen Wu Tang Clan ja RZA:n tuotanto. Siinä on käytetty sähkökitaroita, riipiviä soundeja ja muita epäharmonisia juttuja. Heillä on hyvin hallussa tuo soundi. Albumilta olisi syytä löytyä vähän tykimpääkin tavaraa, eli siinä mielessä sama juttu kuin J.Lon kohdalla.
Anna Abreu: Ra-ta ta-ta
Pauli Hanhiniemen, Laura Närhen ja muiden seksisymbolien kanssa televisiossa itkenyt Anna Abreu palaa levytysrintamalle päivän kotimaisten hittinikkarien Jonas W. Karlssonin ja Hank Solon tuottamana. Musiikkivideolla artisti esiintyy vilpoisassa Miley Cyrus -lookissa.
TF: Täydellistä poppia siinä mielessä, että se sijoittuu banaalin ja hyvän välimaastoon. Aika olematon säkeistö on napattu partiolaisten vuorolaulusta, mutta kertosäkeeseen vievä bridge-osa on melodisesti onnistunut. Kertosäkeessä lauletaan ilman sanoja, mikä häiritsee todella paljon. Se herättää aina ajatuksen, ettei ole keksitty mitään sanoja.
MY: Pahin esimerkki on Beatlesin Ob-La-Di Ob-La-Da, joka on ihan sietämätön. Ja on aina tylsää, kun lauletaan musiikista.
TF: Se on kornia. ”Soitan kitaraa” on nolointa, mitä voi biisissä sanoa – varsinkin, kun ei itse edes soita sitä.
MY: Siitä huolimatta, että sanoituksessa on yhdistetty kaksi sietämättömintä asiaa ikinä, ei tämä kauheasti ärsytä. Sopii ehkä vähän liiankin hyvin Abreun katalogiin. Kappale olisi täydellinen euroviisu.
TF: Se on muuten totta. Kreisibailutyylinen nostatus, jossa yleisön pitäisi mennä ihan sekaisin, ei kestä edes kymmentä sekuntia. Se kertoo, että tästä olisi voitu tehdä klubihitti, mutta valittiin mieluummin radiosoitto. Tasatahti on kuitenkin uskallettu korvata rikotummalla rytmillä.
MY: Nostatuksen olisi voinut jättää kokonaan pois. Se kuulosti tuottajan silmäniskulta.
TF: Hysteria on tämänkin jälkeen hänen paras singlensä. Vaikka Abreulla ei toistaiseksi ole kuolemattomia hittejä, on hänen A&R-työnsä hoidettu huomattavasti paremmin kuin vaikka Diandran. Diandralle on annettu pelkkiä jämäbiisejä, vaikka hän on laulajana vähintään yhtä kova kuin Abreu. Kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan Abreun ura nyt lähtee Vain elämää -sarjan jälkeen. Olin melko varma, että hän vaihtaa laulukielen kokonaan suomeen, kun sitä kuultiin JVG:n hitilläkin.
Lana Del Rey: West Coast
Surkeista esiintymisistään surullisenkuuluisaa laulajaa avittaa The Black Keysin Dan Auerbach, josta on hyvää vauhtia tulossa seuraava Danger Mouse. Ultraviolencen ensisinglellä Nancy Sinatran gangstaversio flirttailee Stevie Nicksin kanssa.
TF: Mahtavan kuuloinen sammallus, ihan kuin Lana olisi kännissä. Balladimainen kertosäe ja svengaava rockbiisin säkeistö muodostavat jännittävän rakenteen. Bändi soittaa tosi mielenkiintoisesti ja se nousee hyvin esille, kun tuotanto on niin onnistunut.
MY: Yhtye soittaa vähän, mutta se kuulostaa tosi isolta. Tulee mieleen The xx. Nostaa odotuksia tulevaa albumia kohtaan, vaikka hän ei edelleenkään osaisi esiintyä.
TF: Lanassa on jotain hurjan kiinnostavaa. Totaalisen feikki, mutta siinä ei ole mitään vikaa. Moni muukin on, mutta he osaavat peitellä sen paremmin. Ainoa asia, millä on väliä, on se, mitä tekee. Aitous on niin ylikorostettu juttu.
MY: Varsinkin popmusiikissa, vaikka tämän kappaleen genreksi onkin nimetty surfrock.
TF: Miksi muka Lana Del Reyn pitäisi olla yhtään aidompi kuin Miley Cyrusin? Heidän tuotteensa ovat ytimeltään ihan samanlaiset, ne on vain paketoitu vähän eri lailla. Kyse on siitä, onko onnistuttu vai ei. Esimerkiksi The xx on ihan eri tavalla aito, sillä irlantilaiset taideopiskelijat onnistuivat menestymään tuurilla, kun taas Lana on rahan kanssa rakennettu. Myös moni taideopiskelija tekee aivan paskaa musiikkia. Lana seisoo varmasti imagonsa takana ja tekee sitä mitä haluaa, mutta hän ei nousisi lentoon ilman taustavoimiaan.
MY: Aika harva ylipäätään olisi mitään ilman tukijoukkojaan. Suurin osa musiikista toimiikin paremmin levyllä kuin lavalla. Keikat ovat niin yliarvostettuja.
Robyn & Röyksopp: Do It Again
Ruotsalainen, norjalainen ja norjalainen menivät studioon ja tulivat ulos todennäköisen pophitin kanssa. Robyn sekä Röyksopp-duo eli Svein Berge ja Torbjørn Brundtland ovat ennenkin tehneet menestyksekästä yhteistyötä kappaleilla The Girl and the Robot ja None of Dem.
MY: Biisi voisi olla kokonaan Robynin nimissä. Kuulostaa siltä kuin Röyksopp olisi vain tuottanut häntä.
TF: Tämä on alusta alkaen rakennettu laulubiisiksi eikä varmaan toimisi instrumentaaliversiona. Liikaa popkappaleen rakennetta.
MY: Menneisyys ei haittaa Robynin uraa samalla tavalla kuin Lana Del Reyn. Tosin Robyn osaa myös esiintyä.
TF: Robyn pelasti itse oman uransa sen jälkeen, kun lapsitähtiaika ajoi hänestä ohi. Ehkä jos Lanalla olisi keikoilla samanlainen kyky spontaaniuteen ja heittäytymiseen kuin Robynilla, tilanne saattaisi olla ihan toinen. Robynilla on edelleen naiivi nuoruuden into mukana, vaikkei hän enää kauhean nuori olekaan.
MY: Jännä ristiriita siinä, että Robynin musiikki on äärimmäisen synteettistä ja keinotekoisen kuuloista, kun taas Lana pyrkii olemaan autenttista ja kuulostamaan niin sanotusti vanhanaikaiselta bändimusiikilta. Silti heihin suhtaudutaan ihan päinvastaisesti kuin saattaisi odottaa.
TF: Uskon, että Robynilla on sellaisia biisejä, joista tämä vuosikymmen tullaan muistamaan. Isoja hittejä, jotka eivät ehkä ole myyneet miljoonia kuten David Guettan biisit, mutta jotka ovat soineet joka paikassa ja ovat samalla saaneet hyviä arvosteluja.
Siinai: Shopping Trance
Helsinkiläisjumittajat tekevät taustamusiikkia shoppailulle pitkäkestoisten kauppareissujen ratoksi. Pitchforkin esiin nostama kappale markkinoi kesällä kauppojen hyllyille ilmestyvää Supermarket-teema-albumia.
TF: Soittaakohan basisti oikeasti koko kahdeksan minuutin ajan tuota samaa junnaavaa kuviota, vai onko siitä tehty luuppi? Kivat syntikat. Kun soittaa näin kauan samaa, mikä tahansa muutos sen jälkeen kuulostaa tosi vaikuttavalta.
MY: Supermarketti-läppä kuulostaa siltä, että se on kirjoitettu tiedotetta silmällä pitäen.
TF: Kun sävelletään tällaista musiikkia, en usko, että biisejä tehdessä hirveästi mietitään, että kylläpä tämä sopisi hyvin K-kauppaan. Konseptialbumien kohdalla tuntuu muutenkin aika usein siltä, että teemat ovat päälle liimattuja.
MY: Hakkaa tämä kuitenkin valtaosan siitä musiikista, mitä kaupassa kuulee, mutta niin tekevät edellisetkin biisit. Onhan se silti hienoa, että vielä tehdään levykokonaisuuksia yksittäisten raitojen sijaan.
TF: Krautrock on yleensä hyvää, mutta harvoin siinä on mitään kovin erityistä. Tämäkin kuulostaa hienolta, vaikka ei tässä kauheasti ole mitään. Siinä mielessä vaikea laji.
Kasmir: Vadelmavene
Kolmannen kotimaisen kielen ensimmäiseen vaihtanut Thomas Kirjonen on tunnetumpi vierailuistaan Sannin ja Asteen julkaisuilla kuin aikaisemmista rockbändeistään Collarbonesta ja 15 Minutes Before the Divesta. Tämän hetken hittituottajat eli Hank Solo ja Jonas W. Karlsson lähes upottavat veneen liialla lastauksellaan. ”Urbaania purkkasoulia.”
MY: Vaikea saada lyyrikoista selvää, kun biisi on tuotettu aivan tukkoon. Täyteen ahdettu äänimaailma peittää persoonallisen lauluäänen. Samankaltaiset taustat sopivat kyllä Sannille, koska hänen äänensä on aika hento. Nyt oli ängetty mukaan kaikki mahdollinen.
TF: Pitchattu samplekin on mukana vain koska sellainen pitää juuri nyt olla. Lopun autotune-jippo kuulosti jo liiankin päälle liimatulta. Liika yritys harmittaa, koska sävellys ei ollut lainkaan huono. Jätkällä on kuitenkin kiva lauluääni, josta tosin tulee mieleen Sami Saaren kaltaiset vanhan koulukunnan suomisoul-miehet.
MY: Myös Lord Est, mutta ilman härskiyttä.
TF: Kiva kesähitti, eikä lainkaan niin epätoivoinen kuin vaikka Brädin Uimaan. Saman biisin olisi hyvin voinut antaa jollekin poikabändityyppiselle laulajalle, mutta mahakas ja parrakas Kasmir näyttää pikemminkin Action Bronsonin pikkuveljeltä. Vähän pelottaa tosin, onko Suomi-r&b seuraava vitsaus, josta ei pääse eroon.
MY: Koska tahansa mieluummin Suomi-r&b kuin suomireggae.