Rumban 9/14 Hittikaruselli-palstalla olivat käsittelyssä Avicii, Lordi, AlunaGeorge, A$AP Rocky, Diandra ja TV on the Radio. Arvostelijaraatina toimi kaksikko Teemu Fiilin ja Jari Setälä.
Ruotsalainen dj-tähti julkaisee ensi vuonna kakkoslevynsä Stories. Levyn ensisingle, Robbie Williamsin laulama The Days, kaartaa kuitenkin hieman yllättäen EDM-biittien sijasta aikuisrockin suuntaan.
TF: Tekiköhän Avicii juuri musiikkihistorian nopeimman setäytymisen? Nuorison EDM-kuninkaasta faijarockin uudeksi airueeksi. Tämä biisi on nimittäin ihan Bon Jovia tai Bryan Adamsia.
JS: Ei ole tosiaankaan mikään tanssibiisi. Tämä on sitä perinteisempää EDM-juustoa odottavien Avicii-fanien kannalta aika hankala kappale siinä mielessä, että missäköhän yhteydessä he tätä oikein kuuntelevat. Eivät ainakaan klubeilla bailuhittinä.
TF: Tätä kuunnellaan autossa matkalla mökille. Leppoisaa musiikkia keski-ikäisille. Se on kyllä ihan hyvä kysymys, tykkääkö 17-vuotias Weekend-festareilla käyvä EDM-fani tästä.
JS: Onhan tämä ihan tarttuvaa aikuisrockia isolla kertosäkeellä. Sillä tulevalla levyllä on muuten aika hämmentävä joukko vierailijoita, muun muassa Jon Bon Jovi, Chris Martin, Billie Joe Armstrong – ja ehkä erikoisimpana System of a Downin Serj Tankian.
TF: On muutenkin aika rohkeaa tehdä näin raju tyylillinen takinkääntö debyyttilevyyn (True, 2013) verrattuna. Tämä voisi olla sukupolvia yhdistävä biisi. Se 17-vuotias EDM-tyttö voisi kuunnella tätä automatkalla isin kanssa.
JS: Totta. Debyytilläkin oli jo niitä country-vaikutteita, mutta tämä on rajumpi muutos. On siistiä, että omassa genressään näin iso artisti kokeilee rohkeasti oudompiakin yhdistelmiä. Ehkä Avicii nimenomaan pyrkii ennen kaikkea isoksi popstaraksi eikä pelkästään elektronisen tanssimusiikin tähdeksi.
TF: Tuntuu muutenkin siltä, että vuosi 2014 on ehkä EDM:n viimeinen iso vuosi. Ensi vuonna koko ilmiö alkaa olla jo tosi homehtunut, etenkin jos muut isot tähdet seuraavat Aviciita ja irtautuvat genrestä. Tämä biisin loppupuolen synasoolo naurattaa. Kuvittelepa sama soolo säkkipilleillä, niin se kuulostaisi ihan kelttimusalta.
New York -hiphopin pelastajaksi tituleerattu ”kohuräppäri” ennakoi tulevaa toista soololevyään Multiply-singlellä. Southern rap -viittauksilla kuorrutetulla biisillä vierailee Three 6 Mafian Juicy J.
JS: Biisin tausta on tosi pelkistetty mutta erittäin toimiva. Hienosti on onnistuttu luomaan vähän uhkaava ja painostava tunnelma. Tykkään myös tuosta kertosäkeen riimikoukusta: ”When the real niggas die, fake niggas gonna multiply”.
TF: Joo, pienistä elementeistä on saatu aikaan tosi siisti äänimaisema. 2010-luvun isoista rap-tähdistä Kendrick Lamarilla on ehkä kovin tekninen kyvykkyys ja syvällisin sisältö, kun taas A$AP Rockylla ei ole minkäänlaista syvempää ajatusta. Hänellä on vain swag ja ulkokuori, mutta kokonaisuus toimii silti hyvin.
JS: A$AP Rocky ei tosiaan ole teknisesti tai lyyrisesti se kaikkein taitavin räppäri, mutta hän osaa tehdä todella hyviä biisejä. Jos tämä kappale ennakoi synkempää suuntaa tulevalle levylle, se olisi minusta oikein tervetullutta. Debyyttilevyn (Long Live ASAP, 2012) aikoihin hype hänen ympärillään oli niin valtavaa, että olisi jännää, jos vastareaktiona kakkoslevy olisi selkeästi rankempi.
TF: Debyyttilevystä sai vaikutelman, että A$AP voisi halutessaan tehdä isojakin hittejä, mutta tämä ei selvästikään ennusta liikettä sellaiseen suuntaan. Tämän perusteella kaveri ei halua tehdä seuraavaksi isoa crossover-hittilevyä, mikä voi olla uran jatkuvuuden kannalta hyvä juttu. Biisi nostaa ainakin minun odotukseni uutta levyä kohtaan todella korkeiksi.
Diandra Floresin toisella soololevyllä laulukieli vaihtuu suomeksi. Dynamiitti-albumin reggae-vetoista Paha poika -ensisingleä seuraa nyt hidastempoisempi Onni on.
TF: Tässä on joitain ihan toimivia juttuja, mutta minua häiritsee aika paljon se, että suomeksi laulettuna kaikki nämä r&b- ja gospel-vibat kuulostavat lähinnä iskelmältä.
JS: Totta, biisi kuulostaisi todennäköisesti heti paremmalta englanniksi laulettuna.
TF: Onhan se tietenkin ymmärrettävää, että suomeksi laulamalla yleisö on moninkertaista englantiin verrattuna. Diandrahan on tosi hyvä laulaja, mutta hän on jäänyt hieman persoonattomaksi artistiksi. Tuntuu vähän siltä, etteivät hänen taustajoukkonsa ole vieläkään keksineet, millaista musiikkia hänen kannattaisi tehdä. Diandran ensimmäiset biisithän olivat käytännössä EDM:ää.
JS: Diandralle kannattaisi rakentaa sitä imagoa ja soundia juurikin sen kovan laulutaidon varaan. Jotenkin tuntuu, ettei tässäkään kappaleessa Diandran ääni pääse oikein oikeuksiinsa. Sekin vaikuttaa varmasti mielikuvaan persoonattomuudesta, koska tämän kappaleen laulajaksi voisi yhtä hyvin kuvitella vaikka Jenni Vartiaisen.
TF: Diandralle pitäisi kirjoittaa sellaisia laulumelodioita, joissa hän pääsisi kunnolla revittelemään. Diandralle sopisivat hyvin vaikkapa Beyoncé-tyyliset biisit ja rehellinen r&b. Ehkä tässä on haettukin sellaista, mutta suomeksi laulettuna tämä kuulostaa enemmän Kaija Koolta.
JS: Itse asiassa tästä laulumelodiasta tuleekin vähän mieleen Tinakenkätyttö. Taustahan on ihan ok, mutta ei tämä kokonaisuutena ole mikään erityisen tarttuva kappale. Vaikea ennustaa, voisiko tästä tulla hittiä.
TF: Diandran kiinnostavuutta artistina laskee sekin, että hän on ollut vähän liikaa esillä telkkarissa. Sen takia moni ei välttämättä osaa yhdistää Diandraa enää ensisijaisesti laulajaksi, vaan enemmänkin tv-hahmoksi.
Vielä viime vuosikymmenellä Brooklynin kiinnostavimpiin indiebändeihin kuulunut TV on the Radio julkaisee marraskuussa viidennen levynsä Seeds. Single Careful You on kuitenkin vain kalpea muisto bändin huippuhetkistä.
JS: Alkaa ihan lupaavasti nätillä, ranskaksi lauletulla melodialla, mutta sen jälkeen biisi jämähtää paikoilleen. Tarttuvat koukut puuttuvat ja kokonaisuus jää aika kädenlämpöiseksi. TV on the Radio on bändinä ollut aina parhaimmillaan silloin, kun se on yhdistellyt popkoukkuja ja kokeilullisuutta. Kakkoslevy Return to Cookie Mountain (2006) on edelleen kova esimerkki siitä.
TF: Alussa on tosiaan hyvä iskevä basso ja tuo runollinen laulumelodia, mutta kertosäkeen kohdalla homma lähtee jotenkin pahasti hakoteille. Säkeistö jää paljon paremmin päähän kuin kertosäe. Tuotantohan kuulostaa tosi komealta. Tuntuu, että bändin multi-instrumentalisti Dave Sitek on taitava tuottaja, mutta biisintekijänä hän jää hieman alakynteen.
JS: Ehkä tämäkin yhtye on kokenut hieman saman romahduksen kuin monet muut 2000-luvulla suosioon nousseet indierockarit, kuten Interpol ja The Strokes. Tehdään pari kolme kiinnostavaa levyä, mutta sen jälkeen ei ole oikein enää mitään sanottavaa. Kaikki parhaat biisit on jo lypsetty kuiviin, eikä osata oikein uusiutuakaan.
TF: Mietin samaa. Monelle näistä aikalaisbändeistä on käynyt se Strokesin kohtalo, että ensimmäisillä levyillä saadaan paljon suitsutusta, mutta sen jälkeen jatketaan ihan samalla linjalla tekemättä yhtään sen parempia levyjä.
JS: On vaikea uskoa, että TV on the Radio saisi täman kappaleen kautta paljoa uusia faneja.
Vanha kunnon monsterimies julkaisee uuden Scare Force One -levynsä Halloweenin aikaan, tietenkin. Levyn ensimmäinen single on vähemmän yllättäen ”hassusti” nimetty tekele parasta ennen -päiväyksensä ohittanutta hard rockia.
TF: Jos Lordin biisillä ei ole tyhmää nimeä, niin sittenhän siinä ei ole enää mitään. Itse kappaleesta on aika vaikea sanoa mitään. Tässä on kasa kliseisiä heavyriffejä ja siinäpä se.
JS: Onkohan sellaisia tyyppejä, jotka kuuntelevat ihan tosissaan Lordia vielä vuonna 2014? En sano, että siinä olisi mitään pahaa, mutta vuodesta 2006 on kuitenkin jo aika pitkä aika.
TF: Onhan Lordilla Hard Rock Hallelujahin lisäksi muitakin ihan tarttuvia biisejä, mutta minua on aina ärsyttänyt se, ettei Tomi Putaansuu osaa käyttää ääntään muulla kuin yhdellä tavalla. Vaikka laulaa heavyä, voi laulussa olla silti joitain nyansseja joukossa.
JS: Niin. Saako pelkkä hirviöhassuttelu ketään kiinnostumaan Lordista nykypäivänä, kun tämäkin biisi on niin loppuun asti kaluttua tusinaheavyä? Tuskin.
TF: Olen aina suhtautunut Lordiin pikemminkin konseptina kuin varsinaisesti musiikkina. Putaansuulla on varmasti hauskaa keksiessään näitä biisien nimiä ja sanoituksia, mutta en tiedä, onko kenelläkään muulla hauskaa.
JS: Lordi on aika hyvä esimerkki siitä, että miten pahasti aika on ajanut ohi jostakin hetkellisestä ilmiöstä, mutta sen tekijä yrittää edelleen kaikin voimin pyristellä pinnalla. Ehkä Mr. Lordin hahmoa voisi yrittää laajentaa joksikin kokonaan musiikin ulkopuoliseksi jutuksi?
TF: Jos Lordista tehtäisiin vaikka joku YouTube-hahmo, siitä voisi tulla kovakin hitti. Yhdistyminen Hevisauruksen kanssa voisi myös toimia. Tai sitten sellainen joulupukkityyppinen kuvio, että Lordin voisi tilata kotiin jouluksi tai vaikka etkoille. Varteenotettavia ideoita kaikki.
JS: Tilaus-Lordi! Se olisi kyllä todella kova.
Aluna Francisin ja George Reidin elektronista tanssipoppia ja r&b:tä yhdistelevä duo seuraa viimevuotista Body Music -esikoislevyään uudella singlellä. Brittiduon kakkoslevylle ei ole vielä ilmoitettu julkaisuajankohtaa.
JS: Tosi lupaava aloitus, tykkään myös säkeistön laulumelodiasta. Aluna Francisilla ei ole ehkä maailman omaperäisin ääni, mutta tuo sensuelli kuiskailu sopii hyvin tällaiseen musaan.
TF: Kertosäe jää kuitenkin hieman vaisuksi. Parasta tässä biisissä on tuo laulusamplen kuuloinen pieni melodia, josta muodostuu biisin varsinainen koukku.
JS: Kertosäkeen pitäisi tosiaan olla paljon nostattavampi, jotta tästä voisi tulla varsinainen tanssihitti. Ei tämä ihan vedä vertoja debyyttilevyn singleille, mutta odotan kakkoslevyä silti ihan innolla.
TF: Debyyttilevyllä oli useampia aika nerokkaitakin biisejä. Nyt on menty taas vähän tuotanto edellä, se todellinen hittikoukku puuttuu. Ei tämä pankkia räjäyttänyt, vaikka ihan hyvä onkin.
JS: Ehkä AlunaGeorgenkin kohdalla on ongelmana tietynlainen persoonattomuus, koska tällaisia artisteja on noussut viime aikoina niin paljon esille. Asiaa kuvastaa hyvin se, että Disclosuren White Noise taitaa edelleen olla paras kappale, missä AlunaGeorge on ollut mukana.
TF: Varsinkin Briteistä tulee tällä hetkellä niin paljon tällaista soundia, että erottuminen on todella vaikeaa. Bändi voisi olla mielenkiintoisempi, jos Aluna olisi vain sooloartisti, jolla olisi eri tuottajia ja siten erilaisia soundeja. Duona näiden soundi nojaa kuitenkin aika paljon discoon ja johonkin varhaiseen houseen. Voisi olla kiinnostavaa kuulla Aluna laulamassa jonkin vähän futuristisemman taustan päälle.
