Rumban entinen päätoimittaja, nykyisin Music Finlandin viestintäpäällikkönä työskentelevä Teemu Fiilin vastaanotti Hittikarusellin vieraaksi vasemmistoliiton puheenjohtajaksi pyrkivän (ja juuri puheenjohtajaksi valitun – toim. huom.) Li Anderssonin. Miten kevätkesäiset singlet upposivat kansanedustajaan, joka kertoi kuluttavansa pääosin räppiä mutta autossa suomalaista iskelmää?
Toimittanut: Jukka Hätinen
Sandhja
Love Me High
Euroviisuedustajamme tuorein single kertoo rakastumisen olotilasta, rakkaussumusta. Se enteilee kakkosalbumia, johon inspiraatiota on haettu Jamaikalta ja Guyanasta.
LA: ”Kuuntelen aika paljon naisartisteja, mutta en ihan näin popahtavaa. Olen missannut Euroviisut kokonaan, ja olen ihan pihalla kaikesta siihen liittyvästä. Tämähän ei ollut se kisabiisi vaan se, millä Sandhja jatkaa uraansa.”
TF: ”Yleisesti ottaen euroviisuedustajien urat eivät kilpailun jälkeen ole kauhean nostattavia tarinoita. Sandhjan tarinaa ei ole vielä hirveästi tuotu esiin, sehän on kiva. Hän on sairaanhoitaja, joka ei ainakaan vielä ole lopettanut duunejaan.”
LA: ”Tästä olenkin lukenut, tavis nousee tähdeksi. Tuo tarina sopii hyvin biisin tueksi, sehän on suurin piirtein vetovoimaisin tarina mitä popkulttuurissa voi olla. Harmillisesti itse kappaleessa ei ole hirveästi omaperäisyyttä, että se jäisi mieleen. Sandhjan ääni kuulostaa hyvältä.”
TF: ”Ehkä suurin vika on, ettei tässä ole vikaa.”
LA: ”Niin, särmät hiotaan pois, jos tehdään liian hyvin. Toisaalta on tosi siistiä, että Suomessa tehdään nykyisin musiikkia, josta ei osaa sanoa, onko se suomalaista vai muualta.”
TF: ”Ollaan nousemassa Ruotsi-levelille. Pystytään tekemään sisällöltään kohtalaisen ohutta kertakäyttömusaa niin hyvin, että se kelpaa missä tahansa. Musaviennin kannalta tilanne on hyvä.”
LA: ”Toivoisin, että tällaiset artistit saisivat kertoa omaa tarinaansa enemmän.”
Tommy Lindgren Metropolis
Kuiskaa ja huuda
Don Johnson Big Bandin ja Ricky-Tick Big Bandin räpättäjä julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa. Suomeksi syljetty sinkku yllättää painostavuudellaan. Äänimaiseman taustalta löytyvät Jarmo Saari, Teppo Mäkynen ja Abdissa Assefa.
LA: ”Ensitulkintani on se, että tämä oli aika turhautunut reaktio meitä ympäröivään synkkyyteen. Aika moni pystyy tunnistamaan itsensä fiiliksestä, joka tästä biisistä välittyi. Ei siitä hirveän voimaantunut fiilis tullut.”
TF: ”Ei tämä mikään tsemppibiisi ollut.”
LA: ”Jos tekisin musaa, olisin varmasti pystynyt tuottamaan samanlaista tunnelmaa milloin tahansa viime vuoden puolella. Olo oli synkkä muutenkin, ja hallitukselta tuli paska päätös paskan päätöksen perään. Synkistelyfiilis on vaarallinen tunnetila, koska se on lamaannuttava ja johtaa helposti sellaiseen, että hyvätkin tyypit vajoavat siihen.”
TF: ”Tässä ei ollut rationaalista tai rakentavaa ajattelua, vaan tunteiden vallassa annettu ryöpytys. On tärkeää, että artistit voivat antaa palaa ilman suodatusta, mutta se ei helpota kuulijan asemaa.”
LA: ”Biisi ei ole synkassa tämänhetkisen fiiliksen kanssa. Kun löytää sen suhtautumisen, että näkee paljon muutakin kuin vihan, saa enemmän energiaa kaikkeen. Ja jos katsoo nyt ulos aurinkoon, niin kyllä Suomen sää vaikuttaa mielialaan tosi paljon.”
TF: ”Tämä oli ihan oikeasti vihainen biisi. Ei muka-kiukkuinen, vaan rehellisesti ja ylpeästi vittuuntunut.”
LA: ”Siinä mielessä vaikea biisi, että se on vain tiettyjä hetkiä varten. Minä käytän paljon omia fiiliksiäni heijastavaa musaa. En kuuntele tsemppimusaa, kun haluan tulla paremmalle päälle, vaan haluan löytää musiikkia, joka vasta nykyistä tunnetilaani. Musan tehtävä on toimia kaikupohjana.”
TF: ”Mitä Tommya tunnen, niin hän on hyväntuulinen ja huumorintajuinen mies. Tämä kappale selkeästi esittelee yhden puolen ja jännityksellä odotan, esitteleekö levy muutkin puolet vai onko se läpikotaisin vihainen.”
LA: ”Tämä oli mielenkiintoinen myös musiikillisesti.”
TF: ”Räppiä, jossa rocktyyppinen kitara. Radiosoittoa ei ole mietitty hetkeäkään tätä tehdessä. Tommy kuulee varmasti kyllästymiseen asti vertauksia Palefaceen vaihdettuaan kielen suomeen ja alettuaan tekemään selkeämmin poliittisia biisejä.”
LA: ”Palefacen biisit ovat ainakin minun mielestäni enemmän kuvaavaa tarinankerrontaa. Tämä ennemmin välitti tunteen.”
Räjäyttäjät
Räjä elektrik
Räjäyttäjät köröttelevät autobahnilla, ja soittimessa kasetti on vaihtunut Hurriganesista krautrockiin. Mukana syntetisoijien kimpussa Risto Ylihärsilä.
LA: ”Olen tietoinen Räjäyttäjistä, mutta en ole kauheasti kuunnellut heitä.”
TF: ”Tämä on Räjäyttäjien uutta soundia, ensimmäinen tällainen elektronisempi biisi.”
LA: ”Melkein Giant Robotin tyylinen tausta. Tulee myös Rättö & Lehtisalo mieleen.”
TF: ”Tämähän on Jussi Lehtisalon levy-yhtiön Ektron julkaisemaa kamaa. Vahva kytkös Pori-undergroundiin, siis. Räjäyttäjät oli aikaisemmin punkversio Hurriganesista. Viihdyttävä, hauska ja aina yllättävä, varsinkin livenä. Ei ehkä sellaista, mitä perinteisesti levymitassa kuunnellaan. Nyt, kun psykedeelisempi suunta on löydetty, niin tykkään. Jukka Nousiainen on soololevyjensä myötä löytänyt laulunkirjoittajan itsestään, ja nyt se kohtaa Räjäyttäjien alkuvoimaisuuden.”
LA: ”Jukka & Jytämimmit -levyä kuuntelin tosi paljon, pidän siitä kovasti.”
TF: ”Tämä on psykedeelisen elektroninen versio siitä.”
LA: ”Ehkä tuo Pori oli hyvä käsite kuvaamaan tätä. Circlellähän on ihan käsittämätön fanikanta, varsinkin kun ottaa huomioon, että he tuottavat levyjä hämmentäviä määriä.”
TF: ”On ollut mahtava huomata, miten Pori-bändit ovat maailmalla arvossaan.”
LA: ”Ekalla kuuntelemalla en olisi ehkä pysähtynyt Räjä elektrikin ääreen, mutta ehkä tokalla olisin, koska tykkään Pori-soundista. Hyvin usein voi osua harhaan, kun lähtee kokeilemaan psykedeelisempiä linjoja. Koska tykkään Pori-soundista ja niistä bändeistä ja Jukka Nousiaisesta, tässä pitäisi olla kaikki elementit kunnossa. Ehkä tämä on biisi, joka kasvaa.”
TF: ”Ehkä tämä on musaa, joka ei analysoimalla parane, se pitää vain tuntea.”
LA: ”Ja keikka on varmasti hyvä paikka siihen. Tuleekohan Räjäyttäjät H2Ö:hön? Se on lempparifestarini. Kenties pitää vinkata järjestäjille, että sopisivat sinne hyvin.”
Petos
Ysärifunkkii
Petos on back ja Ysärifunkkii vie way back. Ug-räpin kalliolaislegenda antaa esimakua Testamentti-levystään, ja rataräpin sijaan fiilistellään ysärimenoa. Homman nimi on boom bap, ja kertosäkeissä skrätsätään.
LA: ”Ai jumalauta, mikä Miami-meno. Biitti on sellainen, että havaijipaita ja aurinkolasit päälle ja avoauto alle.”
TF: ”Kertosäe on aivan ihana skrätsäyksineen kaikkineen, tulee ihan kylmät väreet kun on kuunnellut ysäriräppiä niin paljon. Tulee mieleen vanha MC Taakibörsta, Tuomio & Kone ja se aika, kun suomiräppi oli aidosti undergroundmusaa.”
LA: ”Retromeininkiä. Suomirap-keskustelussa on jännää se aitousihanne. Kukaan ei kuitenkaan pysty määrittelemään, kuka ja mikä se alkuperäinen on. On kuitenkin selvää, että kenttä on kasvanut ja monipuolistunut. Jos joku pystyy tekemään rahaa bilebiiseillä, niin en ymmärrä, miksi joku sitä paheksuu. On kuitenkin olemassa artisteja, jotka tekevät täysin toisentyyppistä settiä.”
TF: ”Keskustelu on mennyt siihen, koska suomiräppi on saavuttanut kaupallisen piikkinsä. Sama kävi 2000-luvun alussa metallin kanssa.”
LA: ”Suomessa tietyt trendit ovat tosi vahvassa räppipuolella, kuten autotune. Silti homma pysyy monipuolisena enkä näe, että se olisi menettänyt aitoutensa tai kaupallistunut läpeensä.”
TF: ”Jos miettii, että Eevil Stöö ja Khid voivat olla listaykköskamaa Suomessa, niin voi sanoa ug-räpin löytäneen yleisönsä. Se on hienoa ja lisää moninaisuutta. Kaikkien ei tarvitse olla Cheek, Elastinen tai JVG, mutta tällaisetkin vaihtoehdot ovat olemassa.”
LA: ”Tämä on hauska! Loistava kesäbiisi. Tulee hyvä ja lämmin retro-olo. Ysärisoundia, fiilistelyä ja bilemusaa samassa. Uppoaa varmasti hyvin siihen porukkaan, joka on kuunnellut ysäriräppiä muutenkin.”
Alex Mattson
UFO
18-vuotias suomalainen EDM-lupaus opiskeli elektronisen musiikin tuottajaksi Amsterdamissa ja päätyi samalle levy-yhtiölle David Guettan kanssa. Ensisingle kellottaa Spotifyssa neljättä miljoonaa kuuntelukertaa.
TF: ”Tämän hetken EDM tuntuu olevan tosi hidasta, tropical housen suuntaista.”
LA: ”Enpä tiedä. Musiikillisesti tämä ei anna minulle oikeastaan mitään. Tällaista hyvin tuotettua ja tietyssä mielessä pinnallista kamaa. EDM-skene on jännä: supernuoret tyypit tekevät hullua uraa alle parikymppisinä. Siinä on jotain hienoa, kun oma tausta on nuorisojärjestöissä, joissa iskulause on se, että nuoret itse tekevät muille nuorille ja nuorten kanssa. Siinä mielessä se on tosi siistiä.”
TF: ”Tosiaan mieluummin tätä kuin sellaista, että viiskymppinen David Guetta tekee musaa samalle kohderyhmälle. Nuorten breikkaaminen kertoo myös siitä, että netti on luonut uuden tavan lyödä artisteja läpi. Aiemmin se on varmasti ollut tosi vaikeaa tuon ikäisille.”
LA: ”Hyvässä ja pahassa netti on demokratisoinut monta juttua. Sen näkee politiikankin puolella, pystyt kirjoittamaan ja luomaan nimeä itsellesi puhtaasti netin kautta. Ei edellytä pitkän, vaivalloisen työn tekemistä puolueen kautta. Meillä on monta bloggaria, jotka ovat tosi vaikutusvaltaisia.”
TF: ”Mutta sellaista promootiota, jolla tämäkin biisi on nostettu Suomen Spotify-listojen kärjen tuntumaan, ei saada ilman isoja yhtiöitä. Niiden rahat nostavat nämä biisit loppujen lopuksi sinne.”
LA: ”Ne ovat varmaan myös tajunneet, miten iso ilmiö tämä on. Oliko se Ruisrock, mistä oli tehty mielenkiintoinen analyysi, että festari on panostanut näihin ei vielä täysi-ikäisiin kävijöihin. Se on osoittautunut fiksuksi vedoksi, festari on kasvanut ja onnistunut uudistumaan. Rock-päätteiset festarit ovat tuskailleet sen kanssa.”
TF: ”Ruisrock on hoitanut homman hyvin ja on uskottava vaihtoehto jostain Weekendin ja Flow’n välimaastosta. Tapahtuma houkuttelee myös kourallisen indieporukkaa, joka saa festarin vaikuttamaan ulkoisesti coolilta.”
LA: ”En itse päässyt viime kesänä Ruisrockiin, mutta kaverit ihmettelivät, mitä helvettiä täällä tapahtuu, kun mieletön lössi suuntaa lavalle, jossa on jotain EDM-osastoa. Tässä on suuri juttu, mistä ei olla tietoisia. Se fiilis, että minunkin ikäiseni tyypit ovat pihalla näiden artistien supersuosiosta.”
TF: ”Viime vuoden Flow’ssa Major Lazer jakoi mielipiteitä. Toiset kysyivät, miksi Major Lazer on Flow’ssa, jota pidetään aitona ja uskottavana indiekansan tapahtumana. Itse viihdyin, mutta kitarabändeihin tottuneille tanssijoista ja heilumisesta koostuva show on liian outoa. Ja itse asiassa tämä UFO-biisihän on melkein suora plagiaatti yhdestä Major Lazerin biisistä.”
PJ Harvey
The Orange Monkey
Sideways-festivaalille saapuvan artistin The Hope Six Demolition Projectin viimeinen single on hyvin epätyypillinen single.
LA: ”Marssimusaa taas, niin kuin edelliselläkin PJ Harveyn levyllä oli. Hyvä ja varma tyyppi, mutta diggaan kyllä hänen vanhasta rosoisemmasta soundistaan. Se oli jotenkin tosi suora ja aggressiivinenkin.”
TF: ”Tämä on sävellyksenä hirveän epäkonventionaalinen pop- ja rockkappaleeksi. Biisi kiersi tavallaan kehää.”
LA: ”Tällaisilla artisteilla on varmaan tosi vapauttavaa, kun on sellaisessa asemassa, että pystyy tekemään musiikkia välittämättä muiden odotuksista.”
TF: ”Jos on vähänkään pienempi artisti, niin vähintään levy-yhtiö asettaa joitain odotuksia. PJ tuskin ottaa vastaan edes puheluita levy-yhtiöltään.”
LA: ”Jos tekstipuolta miettii, niin onhan hän monitaiteellinen persoona. Hanskaa kokonaisuudet. Tuli jotenkin mieleen Bowien viimeinen albumi, joka oli albumikokonaisuuden arvonpalautus.”
TF: ”PJ Harvey on tyyppi, jolle albumimuoto sopii. Jokainen levy on kuin kirja tai elokuva. Tämä saattaa tarkoittaa, ettei biisi yksittäin poimittuna tunnu hirveän vahvalta, mutta keskellä levyä se onkin kiinnostavampi.”
Anna Abreu
Kaikki mussa rakastaa kaikkea sun
Levy-yhtiön mukaan ”vuoden isoin rakkauslaulu”. Kappaletta ovat olleet tekemässä hittinikkarit Lasse Kurki, Maija Vilkkumaa ja Kasmir.
TF: ”Heti introssa tulee tämän hetken suosituin lauluefekti: alas vedetty autotunetus.”
LA: ”Kun biisiä miettii rakkauslauluna, tämä on minun makuuni hieman liian suora. Vaikuttavimmissa kappaleissa sanotaan asiat hienovaraisemmin. Nyt tulee fiilis, että se tunne paiskataan vasten naamaa.”
TF: ”Tämä kuulostaa vähän teini-ikäisen kirjoittamalta. Minun on hyvin vaikea kuvitella näin yksiulotteisen tekstin olevan Maija Vilkkumaan käsialaa.”
LA: ”Suora teksti avaa kappaleen monelle, mutta sulkee sen sitten taas monilta muilta.”
TF: ”Kun yritetään kirjoittaa laulua mahdollisimman monelle, voi olla, ettei se toimi kenellekään. Pidin tuotannosta, koska se oli pidetty hyvin yksinkertaisena. Säkeistön taustalla ei ollut juuri muuta kuin rumpukone ja pari perkussiivistä elementtiä. Laulu jäi pintaan.”
LA: ”Mikä on hyvä asia, koska Anna Abreu on tosi hyvä laulamaan! Ja hyvä tekemään myös hittejä.”
TF: ”Kaksi aiempaa singleä olivat katastrofaalisia, eivät osuneet yhtään maaliin. Tämä on selkeä korjausliike.”
LA: ”Kappaleessa konkretisoituu vanha kunnon ’keep it simple’.”
TF: ”Lasse Kurki on kuunnellut elämänsä aikana niin paljon musaa, että tietää, mitä hittibiisissä pitää olla, vaikkei ole hittilaulaja itse.”
LA: ”Varmaan myös hyvin ajoitettu kappale, kesäbiisi.”
Hittikaruselli julkaistu Rumbassa 2/2016.