Motorhomes-miehen soolodebyytti on sujuva sillisalaatti
Mattias Edlund on Skandinavian kuulasäänisimpiä mieslaulajia. Vuonna 2004 hajonnut The Motorhomeskin onnistuikin pitkälti hänen ansiostaan aikoinaan kiinnittämään huomiota. Sittemmin kultakurkku on keskittynyt työ- ja perhe-elämään, mutta milloinpa rakki lopullisesti karvoistaan pääsisi.
Typerällä John Me -nimellä nykyään sooloileva Edlund on lähtenyt tekemään esikoisalbumistaan samaan aikaan kunnianhimoista ja puhtaan valtavirtaista poplevyä. Tämä on hämäävää.
Artisti ei tunnu itsekään tietävän, ollako pirteä pehmopoppari, sisäänpäin kääntynyt folkruikuttaja vai ruotsalaisen radiohittitehtaan säkenöivä uutuustuote. Toisaalta sekalaisessa lopputuloksessa on jotain omituisen kiehtovaakin.
Parhaiten John Melle sopii riisuttu romantiikka. Esimerkiksi Skin & Bones on pienistä kliseistään huolimatta selkäpiissä tuntuvan kaunis.
Pihkan lailla tarttuva Love Is My Drug ja Jocke Bergin säveltämä Run taasen ovat oivia pophittejä, mutta niiden tuotanto kuulostaa häiritsevästi kymmenen vuoden takaiselta.