Kuinka hurmataan musiikilla pikkusöpöyden inhoajatkin – amerikkalais-venäläinen tapa

03.09.2012

Aiemmin kesällä Regina Spektorin keikankin arvioinut Anna Brotkin tarttui vaihteeksi laulajattaren levyolemukseen. Hyvin toimii sellaisessakin paketissa.

Teksti: Anna Brotkin, kuva: Tomi Palsa

Regina Spektor: What We Saw from the Cheap Seats
Warner

Outolintu teki pop-timantteja.

Monille Regina Spektorin faneille yllätyksellisyys ja outous ovat olleet syitä rakastaa naisen musiikkia. Toisille artistin omaperäisyys on tarkoittanut tietoista erikoisuudentavoittelua ja muka-nokkelaa säveltämistä. Vaikka Spektorin pikkusöpöys olisikin ennen ärsyttänyt, artistin uudesta levystä on mahdoton olla pitämättä.

Levy esittelee aikuistuneen mutta ei tylsistyneen Spektorin. Aloituskolmikko Small Town Moon, Oh Marcello ja Don’t Leave Me (Ne me Quitte pas) on levyn ehdotonta kärkeä. Oh Marcellossa Spektor osoittaa koomikon kykynsä imitoiden italialaista aksenttia ja lainaa kekseliäästi palasen Nina Simonen Don’t Let Me Be Misunderstood -klassikkoa.

Aloituksen jälkeen vauhti tasoittuu. Juuri kun kuulija ehtii pelätä kokonaisuuden väsähtämistä, tulee nurkan takaa All the Rowboats – hengästyttävä, synkkä ja voimakas kiteytys Spektorin lahjoista. What We Saw from the Cheap Seats on oodi soittimelle nimeltä piano ja lauluntekijälle nimeltä Regina Spektor.

Arvio on julkaistu Rumbassa 8/12. Kuuntele levy Spotifyssa.

Lisää luettavaa