Slovenialaiset industrial-pioneerit nimensä toisen tavun kimpussa
Kuten yhteenkirjoitetusta nimihirviöstäkin käy ilmi, tämä ei ole kaikkein perinteisin Laibach-levytys: yhtä suuressa tekijän osassa on Johann Sebastian Bach (1685–1750) ja hänen keskeneräiseksi jäänyt mestariteoksensa Kunst Der Fugue (1751).
Jos Bachin teoksen alkuperäinen idea on ollut tutkia yksittäisen musiikillisen aiheen kontrapunktisia mahdollisuuksia, tässä versiossa nuo kontrapuktit ovat Bach ja Laibach. Levyn kannessa lainataan Bachin ajatusta siitä, miten tarvitsee vain painaa oikeaa kosketinta oikeaan aikaan, ja instrumentti soittaa itseään. Laibachille tuo instrumentti on tietokone, ja yhtye päivittää kansiteksteissä Bachin ajatukseen muotoon ”on helppo soittaa Bachia: tarvitsee vaan avata oikea ohjelma oikealla tietokoneella, ja Bach soittaa itseään”.
Toki kyseessä on provokaatio, sillä Leipzigissä vuonna 2006 vaihtoehtoisilla Bach-festivaaleilla kantaesitetty teos on tunnistettavati myös Laibachia. Eihän tässä toisaalta ole mitään uutta, sillä yhtyeen tunnetuimmat kappaleet, kuten Life Is Life ja Final Countdown, ovat ”covereita”. Puhumattakaan Beatlesin kokonaista Let It Be -levyä versioivasta samannimisestä albumista.