Laiska, kunnianhimoton, epäkiinnostava, keinotekoista tuubaa… Coldplayn uusi single ei voittanut Rumban kriitikoita puolelleen

Coldplay antoi esimakua 4. joulukuuta julkaistavasta A Head Full of Dreams -albumistaan. Adventure of a Lifetime on edelliseen levyyn verrattuna yllättävän hyväntuulinen ja Daft Punk -henkinen esitys – vaan tarkoittaako se välttämättä hyvää?

Jarkko Fräntilä, Samuli Knuuti, Markus Hilden ja Teemu Fiilin tutustuivat kappaleeseen ja kertovat siitä nyt ensivaikutelmansa. Järin suurta vaikutusta biisi ei näytä raatiin tehneen. Voit itse kuunnella sen alapuolelta.

”’Chris Martin describes new Coldplay album as ’the sound of being free and happy’”, NME:n otsikko huutaa.

Kuvaa jotenkin hienosti Chris Martinia ihmisenä, että puolitoista vuotta eronsa jälkeen mies tekee iloisen albumin. Normaali miljonääriheebo alkaisi tässä vaiheessa selviytyä 18 kuukauden kokaiini- ja herskaputkesta ja tekisi musiikkia, jossa olisi merkitystä ja tunnetta.

Adventure of a Lifetime on aivan uskomattoman, hirvittävän, järjettömän kauheaa keinotekoista tuubaa. Epätoivo kirjoittaa Happyn kaltainen ilotteluhitti haisee tunkkaiselle ja kuvottavalle. Joten eiköhän tätä saa kärsiä seuraavat puoli vuotta vähän kaikkialla.”

– Jarkko Fräntilä

”Koska Coldplay on maailman suurimpia popyhtyeitä, se myös käyttäytyy sen mukaisesti sopivan opportunistisesti. Tämän biisin sävellys on pöllitty Maroon 5:lta. Hauska kappale, joka ei kylläkään tuo yhtyeeseen syvyyttä, mutta joka nostaa odotuksia sen suhteen, että sieltä viimein tulisi se lopullinen the ultimate Coldplay pop album. Toki myös Beyoncén läsnäolo levyllä nostaa niitä odotuksia.”

– Markus Hilden

”Maroon 5 ja mikään ihmiskorvalle kelpaava eivät minun sanakirjassani voi olla samalla aukeamalla. Yhtä aikaa mitäänsanomaton ja loukkaavan surkea kappale. Ghost Storiesilla oli hetkensä, mutta tämä (ja livenä esitetty Amazing Day) kuulostavat lohduttomilta. Viva La Vida, joka oikeasti oli ja on hyvä albumi, jäänee bändin huipuksi.”

– Samuli Knuuti

”Hirvittävän laiska, kunnianhimoton ja epäkiinnostava sävellys, jota on yritetty värittää parilla ’jännittävällä’ sovituskikalla ja jälleen kerran Chicin I Want Your Lovesta lainatulla bassolinjalla. Jos yhtye on kaupallisesti saavuttanut kaiken jo vuosia sitten, mutta taiteellinen ambitio on tällä tasolla, mikä ihme heitä pitää vielä kasassa? Hetki, soitanpa Bonolle ja kysyn vastausta tähän.”

– Teemu Fiilin