Levyarvio: 56-vuotias Madonna haluaa yhä olla osa nuorisoa, eikä siitä seuraa juuri hyvää

Rebel Heart on varsin geneerinen pop-levy, joka tapailee ajoin jopa klassista popdiiva-soundia dramaattisine nostatuksineen ja maalailevine melodioineen”, kirjoittaa Heini Strand arviossaan.

Lue Samuli Launosen toimittama Madonna-aiheinen Premium-artikkeli tästä.

Madonna
Rebel Heart
(Boy Toy)

Arvosana: 6,5

rebelheartJotenkin jännä, että sitä edelleen odottaa Madonnan tekevän jotain sykähdyttävää. Rajoja rikkovaa. Kyseenalaista. Niin se menneisyys vainoaa yli 30-vuotisen uran tehnyttä poptähteä.

Mutta jos totta puhutaan, montako hyvää ja mieleenpainuvaa biisiä Madonna on tehnyt viimeisten 10 vuoden aikana? 4 Minutes, ehkä? Muita biisejä ei tule edes mieleen.

Rebel Heart on – aivan kuten artistin viimeisimmät levyt – kivasti kiinni ajassa. On träppiä, räppiä ja gospelkuoro-efektiä.

Biisiaiheissa vilisee niin Illuminati kuin kovat kotibileet. Tekijälistalta voi pudotella nimiä Diplosta Nicki Minajiin. Kylläpä siellä nyt on oltu ajan hermolla!

Paitsi ettei aivan. Rebel Heart ei luo mitään uutta, ja levyn tehosteita on käytetty ennenkin. Kyseessä on varsin geneerinen pop-levy, joka tapailee ajoin jopa klassista popdiiva-soundia dramaattisine nostatuksineen ja maalailevine melodioineen (esimerkiksi HeartBreakCity, Wash All Over Me).

Aloituskappale Living for Love on kiva kutsuhuuto rakkaudelle ja Devil Pray hauska kannanotto itsensä liialliseen turruttamiseen. Hold Tight, Body Shop ja Holy Water sisältävät mukavia musiikillisia yksityiskohtia.

Tuskinpa Madonna haluaa olla vain kiva, hauska tai mukava. Hän haluaa olla kaikkea muutakin. Bitch I’m Madonna -biisi olisi voinut toimia loistavasti itseironiana. Siinä Madonna hokee, kuka hän on ja uhoaa räjäyttävänsä katon näissä bileissä. Nicki Minaj kantaa kortensa kekoon liukuhihna-riimeillään. Mutta ei Madonna itselleen naura. Hän asemoi itsensä edelleen osaksi nuorisoa, vaikka on hyvin vaikea uskoa hänen osallistuvan juhliin, joihin naapuri kutsuu poliisit.

Madonna osaa kyllä hyödyntää läpeensä kuvallistuvaa nykykulttuuria. Hän tosin sanoo marttyyrimaisesti itsekin kärsivänsä siitä: ”Each time they take a photograph / I lose a part I can’t get back” (Joan of Arc). Samaan aikaan hän keimailee virheettömissä promokuvissa sileine ihoineen.

Samaisesssa biisissä hän toteaa kai harmikseen, ettei ole sankaripyhimys: ”I’m not Joan of Arc / Not yet / I’m only human”. Vaikka hänen on vaikea sitä myöntää ja monen uskoa, Madonna on ihan ihminen.

Siksipä inhimillisyyden paljastaminen olisi kunnon shokki. Todellinen yllätys olisi, jos Madonna poseeraisi kansikuvissa ryppyineen kaikkineen ja tekisi vaikkapa tuutulaulun.

Heini Strand