Hätä-Miikka on Gaselleista tuttu räppäri. Gasellien ohella hän on tehnyt akustista poppia Zen-Miikka-nimellä. Nyt Hätä-Miikka esitteli Johanna Kustannuksen kautta sooloalbuminsa, joka on jotain aivan muuta kuin räppiä.
Hätä-Miikka
Persaukinen Ystäväsi
(Johanna)
Arvosana: 7,5
Miikka Niiranen alias Hätä-Miikka vieraili taannoin yhdessä Hopeajärven laulajan Teemu Tantereen (Tohtori Käärme) kanssa Mahti-Ilen Kadonneiden perään -kappaleella. Tuolla biisillä Hätä-Miikka lopetti versensä lauseella, joka kuvailee hänen soololevyään miltei täydellisesti: ”nauru pidentää ikää, klovni kuolee yksinään”.
Hätä-Miikka on soololevynsä kanssa kuin kaveriporukan Robin Williams: varsin hauska mies, joka lopulta poistuu yksinään ilta toisensa jälkeen kotiin.
Räpistä pelkkään laulamiseen siirtyminen voisi onnistua kivuttomasti, jos olisi keikkunut sillä välillä koko uransa ennen sitä. Kuten Karri Koira. Tai julkaisemalla levyn, joka olisi jotain täysin muuta, kuten Kid Cudi vaihtoehtorockia soittavan WZRD-projektinsa kanssa. Siinä projektissa itsemurhasta kertonut kappale Efflictim oli kaikkine rönsyineen täysi vastakohta esimerkiksi Poke Her Face -samplekikkailulla leikkineen Make Her Say -kappaleen kanssa.
Hätä-Miikka on tehnyt sen sijaan täysverisen pop-levyn. Levyssä ei ole mitään vikaa, se on varsin mainio. Jos tietyt kappaleet olisivat vaikkapa näyttelijästä laulajaksi siirtyneen Olavi Uusivirran tuotantoa, olisi vastaanotto täysin eri.
Aiemmin mainittu klovniefekti vain tulee väkisinkin esiin. Musajusan (Jusa Mikkonen) kanssa tehdyt sävellykset ovat hyviä, mutta siirtymä Gasellien Ime huiluu -kappaleesta Hölmöt äijät -biisiin ei ole kovinkaan kivuton. Hätä-Miikka selviytyy silti kunniallisesti urakastaan. Pilkettä toki löytyy silmäkulmasta, mutta sanoituksissa pallotellaan yleiseen linjaan nähden hyvinkin nokkelasti.
Hätä-Miikka on tehnyt hyvän levyn. Singlet Remu, Meidän rappu ja Kuuntele olivat tarttuvia, ja esimerkiksi Broidi ja Käänteispsykologiaa ovat jo nyt vuoden biisiparhaimmistoa. Jokin levyssä vain häiritsee. Mitä luultavammin kuuntelukokemus on paras niille, jotka eivät ole Gaselleja ikinä kuunnelleet saati kyseistä poppoota edes tiedä.
Jos kaiken tämän pystyy sivuuttamaan, voi nauttia varsin pätevästä ja raikkaasta suomipopista. Hätä-Miikka on laulumusiikin saralla erittäin potentiaalinen ja Persaukinen ystäväsi on levy, jolle kannattaa antaa mahdollisuus.
Sen sanoituksissa kuuluu tietyiltä osin Dave Lindholm ja sävellyksissä 2000-luvun keskivaiheen kitararock, positiivisessa mielessä. Edellä mainittu Broidi voisi löytyä yhtä hyvin Arctic Monkeysin alkuaikojen julkaisuilta.
Paikka Tulevaisuuden tusinassa oli ansaittu, mutta tietty uskottavuus laulajana vaatii vielä useamman kokeilun. Se ei silti poista sitä faktaa, että Miikka Niiranen teki virkistävän levyn.