No Smoking Team teki levystään soonisen pontikkatynnyrin, josta ei promilleja puutu

”Albumin yllä löyhkää se sama keskikaljan, Havaiji-paitojen ja tissiörvellyksen kirjailema hälläväliä-fiilis, joka teki MC Taakibörstasta yhden kotimaisen hiphopin kulmakivistä kymmenen vuotta sitten”, kirjoittaa Anton Vanha-Majamaa arviosaan.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa

No Smoking Team: Terve elämä, puhdas omatunto
Brokeback

Olisinpa espoolainen.

MC Taakibörstan raunioista koottu suomirapin superryhmä No Smoking Team on hautonut debyyttiään pienen ikuisuuden. Ja kyllä, se on kaikkien odotusten veroinen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että albumi olisi mitenkään valmis tai hiottu. Sen yllä löyhkää se sama keskikaljan, Havaiji-paitojen ja tissiörvellyksen kirjailema hälläväliä-fiilis, joka teki MC Taakibörstasta yhden kotimaisen hiphopin kulmakivistä kymmenen vuotta sitten. Edu Kehäkettunen ja Davo sekä Loost Koosista tuttu Väiski keittävät 12 kappaleen mittaisen soonisen pontikkatynnyrin, josta ei promilleja puutu.

Parhaiten päähän jää soimaan täydelliseksi kännirenkutukseksi viilattu Panama, jossa lennetään etelään pajauttamaan ja örveltämään – ajatteli vaimo asiasta mitä tahansa. Vastaavanlaisia korvamatoja voisi olla pari enemmänkin, mutta tässä tapauksessa asenne ratkaisee. Näillä tekijöillä ei voi epäonnistua, ja kuin korostaakseen sitä Edu päättää levyn keikoilta tuttuun Espoolainen-rallatukseen. Olari on suomirapin Mekka.

Arvio on julkaistu Rumbassa 9/12.