Konseptin päivitys ja korostettu musiikillisuus nostavat kolmosalbumin Notkiksen parhaaksi.
Notkean Rotan edellisen Itä meidän -albumin lopussa puhutaan siitä, että itä on ”Notkiksen” osalta nyt loppuun koluttu. Itse luulin tuolloin, että erittäin projektiluontoisena startannut bändi olisi vetänyt viimeisen jyrsijänhenkäyksensä ja hautautunut ikuisiksi ajoiksi Helsingin itäisten kaupunginosien ansiosidonnaiseen laskuhumalaan. Toisin kuitenkin kävi, ja Kontula – Koh Phangan All Night Longia kuunneltuaan voi todeta, että onneksi näin. Notkis on synnyttänyt itsensä uudestaan siirtämällä konseptinsa vielä kauemmas itään, tarkemmin sanottuna Thaimaan lomakaupunkien syntiseen sykkeeseen. Idea on jo paperilla niin nerokas, että sen pilaamiseen olisi pitänyt jopa panostaa. Näin ei onneksi ole päässyt käymään, sillä Rotta on bändeineen kolmannella albumillaan huippuvedossa.
Ensimmäinen albumi Panokset piippuun, pöhinät pönttöön oli hieman harrastelijamainen ja nopeasti kyhätyn oloinen teos, jonka paras puoli oli sen spontaanius ja röyhkeys. Toisella albumillaan Notkea Rotta puhkesi kukkaan ja vei Itä-Helsinkiä myllyverkkareissa luotaavan henkilöhahmon kehityksen niin pitkälle kuin aiheet ja hahmo antoivat myöten.
Mietin ennen kolmosalbumin julkaisua, että vielä yksi levyllinen Tallinnanaukion krapulaista hurmosta vaatisi vahvaa päivitystä paitsi musiikillisella puolella myös ideatasolla. Kontula – Koh Phangan All Night Long vastaa näihin kaikkiin odotuksiin ja vielä korottaa panoksia.
Suurin musiikillinen uutuus on Liekehtivät Torsionit -yhtyeen tuominen myös studioon. Keikoilla riemukkaaksi ja rautaisen toimivaksi osoittautunut bändi koostuu lähinnä raskaamman rockin ja heavyn maailmassa koetelluista muusikoista. Soittajien cv:stä löytyy Smackfacesin, L.A.M.F.:n, Defusen, Waltarin, Sinergyn, Barathrumin ja Jimsonweedin kaltaisia ryhmiä, joten rockin soitto tältä porukalta kyllä sujuu.
On suorastaan mahtava kuulla, miten Liekehtivät Torsionit on onnistuttu ottamaan osaksi Notkiksen konseptia ja luomisvoimaa. Aiempien levyjen oikeilla soittimilla maustettu rosoinen hoppituotanto ei sekään ollut missään nimessä huonoa, mutta Kontula – Koh Phangan All Night Longilla bändi soittaa kuin oikea bändi, eikä humoristista projektibändiä säestävä ryhmä satunnaisia muusikoita.
Biisien soundimaailmat vaihtelevat Vitun pulteissa -biisin elektropunkista Pattaya pomppii -kappaleen anthemistiseen tanssimusiikkiin. Paikoin bändin soiton irtonaisuudesta tulee mieleen jopa Jane’s Addictionin indiesti funkkaava punk. Keikoilla yhteen hitsautunut bändi on sellaisessa vedossa, että sitä kuuntelisi mielellään myös ilman Notkean Rotan ja kavereiden räppejä.
Musiikillisuuden kasvanut osuus vie toki jonkin verran huomiota pois räpeiltä. Onneksi Notkiksen porukan hiphopissa liika teknisyys on aina ollut kirosana. Pääasia, että tarinan kulusta saa selvän. Säälimättömästi irvokasta rantalomakulttuuria irvaileva tarina starttaa Täältä tullaan Bangkok -biisillä, kun täynnä päihteitä oleva Notkiksen posse matkustaa Aeroflotin lennolla kohti Kaukoidän huoria ja halpaa viinaa.
Sen jälkeen pompotetaan Pattayaa yhdellä tämän vuoden parhaista kotimaisista tanssibiiseistä, luodataan Komisaario Jyrkän avulla paikallista virkamieskulttuuria ja opitaan Rotalta, miten päihteistä pitää Thaimaassa nauttia.
Musiikillisen kiinnostavuuden ja tarinoiden onnistunut yhdistelmä tekee Kontula – Koh Phangan All Night Longista niin onnistuneen albumin, etten ainakaan itse uskonut Rotan ja Torsionien moiseen koskaan pystyvän. Huumoriprojektina alkanutta bändiä ei voi mitenkään enää pistää huumorimusiikin lokeroon. Tässä puhutaan joko bändistä tai kokonaistaideteoksesta.