”Pohjolan hento keijukainen on kuitenkin musiikillisilta avuiltaan vahva kuin mannerjää” – arviossa Chisun uusi Polaris

12.10.2015

”Ennakkotiedoista poiketen Polaris ei ole vakavampi, vaan koko lailla dramaattisempi ja ehkä piirun verran haikeampi kuin Chisun aiemmat levyt”, sanoo Virve Nyyssönen arviossaan.

Chisu
Polaris
Warner Music
Arvosana: 8,5

chisuChisun uusinta levyä saatiin odottaa kauan. Tauon aikana Chisun tyyli muuttui aikuisemmaksi ja entistäkin eteerisemmäksi. Pohjolan hento keijukainen on kuitenkin musiikillisilta avuiltaan vahva kuin mannerjää. Chisu sanoittaa, säveltää, sovittaa ja tuottaa itse oman tuotantonsa.

Polaris-levyllä Chisu on kertonut pohtivansa totuutta ja rehellisyyttä eritoten itseä, mutta myös kanssaihmisiä kohtaan. Jollain tasolla Tähdet, tähdet -kappale on kuin Polaris pienoiskoossa. Sanoituksillaan se ei pääse loistamaan kuten kappaleen taivaankappaleet, mutta sävellykset ovat mukaansatempaavaa, takuuvarmaa chisuppia. Tuu mua vastaan on puolestaan kaunis ja melodinen kappale, jossa liikutaan kevyessä kaipauksen harsossa tähtien ja planeettojen tuolla puolen. Reilun kuusiminuuttisen tunnelmoinnin jälkeen Anna askeleen viedä siirtää kuulijansa jälleen toiseen todellisuuteen. Tällä diskoplaneetalla on menossa ikuiset Abba-bileet!

Paikoitellen juuri Polariksen iskelmällisyys ja mahtipontiset äänivallit lyövät vähän liikaakin vasten kasvoja, mutta onneksi suvantopaikkojakin on. Chisumaista kujeilevuutta, ja niitä muilta levyiltä tutuksi tulleita sanailujippoja, löytyy levyltä myös edelleen.

Ennakkotiedoista poiketen Polaris ei ole vakavampi, vaan koko lailla dramaattisempi ja ehkä piirun verran haikeampi kuin Chisun aiemmat levyt. Onni ja Viekää minut hänen luo ovat erinomaisia esimerkkejä minimalistisesta, pohjoisesta sentimentaalisuudesta. Vähemmän on jälleen enemmän.

Levy koostuu siis äärimmäisen erilaisista palasista, yöstä ja päivästä. Jollain ihmeen konstilla Chisu on kuitenkin saanut tämän hullunkurisen palapelin toimimaan. Chisu maalailee sävellyksillään erilaisia tunnetiloja, pensselin suuret linjat taikovat esiin koko inhimillisyyden kuvan.

Sateenkaaren värit sekoittuvat, ja kokonaisuus on kuin musiikillinen metafora itse elämästä, sen valoista ja varjoista.

Virve Nyyssönen

Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko

Lisää luettavaa