Laura Korpikunnas arvioi toukokuun Rumbassa rapin ja jazzin yhdistäneen albumin, jota kutsutaan jo jonkinlaisen jazz-revivalin aloittajaksi. Saiko tuotos toimittajan jalan vispaamaan?
Teksti: Laura Korpikunnas, kuva: Anna Brotkin
Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana: Burnaa
Sony
Jazzin ja rapin turvallinen liitto.
Suomijazzin ja -rapin konkarit Paleface, Tommy Lindgren, Redrama ja Ricky-Tick Big Band löivät hynttyyt yhteen ja perustivat bändin. ”Voi herranjestas, eihän täs oo järkee / veljet ja siskot mikä meininki”, nimihirviöyhtye tivasi Julkinen sana -singlellään. No, meininki on juuri niin tasokas kuin vastaavanlaiselta poppoolta sopii odottaa.
Ne burnaa– ja Vipinää -biisit jatkavat hauskoilla sanoituksilla maustettua svengilinjaa. Vaikka Redrama tuppaa paikoin jäämään moottoriturpakollegoidensa jalkoihin, kolmikon vuorottelu toimii. Rakkaudella vihaajille -kappaleessa räppärit solvaavat leikkimielisesti toisiaan, mutta eivät battleille tyypilliseen mutsis oli -tapaan vaan tyylikkäästi, kuten jazzin arvolle sopii.
Valtteri Laurell Pöyhösen johtaman jazzbändin soundissa ei ole valittamista: kaikki menee prikulleen niin kuin pitääkin, mutta soitto on sielukasta. Levyä vaivaa kuitenkin jazzin kansantauti: kappaleet toimivat parhaiten livenä, ja ilman elävää tunnelmaa hyvätkin biisit jäävät valjuiksi.
Arvio on julkaistu Rumbassa 5/13.