R’n’B-hylkiön taidonnäyte – arviossa Jeremihin loistava uutukainen

”Viimeistään tällä levyllä Jeremih teki itsestään vakavasti otettavan artistin”, hehkutta Tuomas Aflecht arviossaan.

Jeremih
Late Nights
Def Jam
Arvosana: 8,5/10

jeremihSuomessa todennäköisesti Birthday Sex -hitistään parhaiten tunnetun Jeremihin edellisestä studioalbumista on kulunut jo viisi vuotta. Muita julkaisuja mieheltä on toki näinä välivuosina tippunut, kuten Late Nights With Jeremih -mixtape. Esimerkiksi ongelmat lapsensa äidin kanssa kirvoittivat tilanteen sellaiseksi, että Late Nights: The Album näki päivänvalon vasta 4. joulukuuta 2015. Alkuperäistä ilmestymispäivää oli kaavailtu jo vuodelle 2013. Jälkeenpäin samoissa tunnelmissa on kunniansa saanut kuulla myös levy-yhtiö Def Jam, jota Jeremih syytti levynsä julkaisun viivästymisestä. Jeremih katsoo, ettei hän ole aivan samalla viivalla mitä samaiselle levy-yhtiölle levyttävät kollegansa kuten Kanye West tai Rihanna.

Jos Ty Dolla $ign tietää, miten osataan kumartaa vanhan r’n’b:n suuntaan, taitaa Jeremih modernin tyylin. Vuonna 2015 kukaan ei tehnyt Channel Orangea, kukaan ei tiputtanut jymypaukkua, ei lopulta edes The Weeknd. Vahvoja kokonaisuuksia silti viime vuonna saatiin usealta suunnalta – Jeremihin pusertaessa kenties sen vahvimman.

Soundimaailma on kylmä kuin Suomen kesä, ja Jeremihin laulutavassa on jotain kummallisen koukuttavaa. On paljon r’n’b-laulajia, jotka osaavat laulaa nätisti ja esitellä vatsalihaksiaan, mutta nyt ei ole kyse siitä. Jeremih on nyky-r’n’b:n taitavimpia äänenkäyttäjiä, ja se kuuluu levylläkin.

Jeremihissä ja Ty Dolla $ignissa on paljon samaa. Molemmat ovat niittäneet viime vuosina mainetta vierailemassa muutamassa raphitissä. Aavistuksen levy olisikin kaivannut vaikkapa yhtä Freak of the Weekin tapaista hittiä. Levyn tunnelma on paikoin miltei liian ahdistava, pari rap-verseä levyllä elävöittäisi sitä kummasti. Asialle antaa pontta ainakin J. Colen timanttinen vierailu loistavalla avausraidalla Planez. Versen sisältö ei tosin välttämättä ole sitä suositeltavinta yhteislaulumateriaalia.

Se ei tietystikään tule suurena yllätyksenä, että tällekin levylle on jälleen kerran päätetty änkeä muutama kappale liikaa. Late Nights on hyvä kokonaisuus, mutta pieni puutumisen tunne on lähellä. Nyt levyllä loistavatkin aavistuksen menevämmät kappaleet, kuten Oui, Planez ja Impatient. Toki “menevyys” tällä levyllä ei erityisen epileptistä tunnelmaa tarkoita.

Tämä on samalla vahvuus. Monessa levyssä ei usein ole niin vahvaa tunnelmaa, että aloitusraidan soidessa ajattelee miten “taas sinne mennään”. Ehkäpä myöhäisillan vietto on Jeremihin kanssa sitten vähän tälläistä. Sitä en tiedä, eikä siitä kappaleiden sanoman mukaan saa liikaa kertoakaan.

Näin vahvaa materiaalia kuunnellessa tuntuu ihmeelliseltä, että Jeremihillä on niinkin paljon ollut vaikeuksia levyn julkaisun kanssa. Onneksi levy julkaistiin. Ei amerikkalainen r’n’b huonosti voi, mutta ilmeisesti siellä on vielä tietylle omanlaiselleen tyylilleen paikkansa, jonka Jeremih levyllään helposti lunastaa.

Viimeistään tällä levyllä Jeremih teki itsestään vakavasti otettavan artistin.

Tuomas Aflecht