Helmi Levyt
Hullun ruusun yhteydessä on mainittu Leevi & the Leavings, ja ihan syystä. Kyllä Gösta on ilmeinen vaikuttaja niin säveliin kuin sanoihinkin. Kyse on siis tarttuvista, iskelmällisistä poplauluista, jotka kertovat tarinoita maailman nuhruiselta puolelta – toimikoon tämä nyt kattokäsitteenä lonkerovarkauksille, pedofilialle ja monelle muulle valonaralle aiheelle.
Merita Berg ja Antti Hermaja laulavat kumpikin mutkattoman arkisesti ja välillä duettona, mistä syntyy aika tutunomainen naivistinen vaikutelma. Bergin tekstit ovat kielikuviensa puolesta omaperäisiä ja hyviä, vaikka sisältö ei niin mullistavaa olekaan.
Sävelmät taas ovat korvamatoja rasittavuuteen asti. Kun namusedän ja lahjakkaan tyttölapsen Lolita-tyylistä suhdetta perkaava Tenavatähti soi päässä ties monennettako päivää, saattaa tulla ajatelleeksi, ettei Hullu ruusu niin kovin hyvä ole. Parhaimmillaan se on kuitenkin paljon parempi: hersyvää hevosromantiikkaa tykittävä Mikael tai oudon melankolinen Opin maailman edessä luihuutta ovat helmiä.