Skitsofreenistä yliopistofolkia äärimmäisiin mielentiloihin
Rhode Islandin Brown-yliopistossa tavanneet Ben Knox Miller ja Jeff Prytowsky ovat kolmannella levyllään kasvattaneet duoansa kolmannella jäsenellä, multi-instrumentalisti Jocie Adamsilla, ja lisänneet sekaan vielä rumpalin. Laajentunut musiikillinen paletti onkin ilmeistä levyllä, joka kattaa kaiken (Don’t) Tremblen ulkotiloissa äänitetystä ja linnunlaulun koristamassa folkista The Horizon Is a Beltwayn nousuhumalaiseen räyhäämiseen.
Jos viimeaikaisista tuttavuuksista etsitään verrokkia, The Low Anthem on kuin Fleet Foxes, jossa Robin Pecknold on muilutettu jonnekin saunan taakse ja tilalle on tullut pari deliriumissaan vuoroin itkevää ja riehuvaa Felice Brothersin jäsentä.
Toisin sanoen levy kuulostaa Tom Waitsilta, joka on joutunut puristuksiin uransa alkuvaiheen ja loppuvaiheen väliin. Ja kas kummaa, levyltä löytyy Waits-cover: alun perin Orphans-boksilla julkaistu, beat-buddha Jack Kerouacin tekstiin perustuva happoinen odysseia Yhdysvaltain halki, Home I’ll Never Be. Vuoden kauneimman kappaleen tittelin nyt jo ansaitseva Ticket Taker taas on kuin hymni maailmanlopun takaa, ja Champion Angel kuin Tuomiopäivä nuoren amfetamiinipäisen Dylanin johtamana.
Kovassa seurassa siis ollaan. Vaikka yleisvaikutelma on hieman sekava ja hälyinen,
kyse on huomattavasta uudesta lahjakkuudesta. Kaikuja on kaukaisesta Woodstockin kellarista, mutta Low Anthem on ilahduttavasti kaikkea muuta kuin väsynyttä ja retroilevaa americana-hymistelyä.