”Night of Hunters on pimeän syksyn musiikkia. Levy kadottaa Amosille tyypillisen kipakan feministiotteen, mutta antaa tilalle uudenlaista sulavuutta”, kirjoittaa Anna Brotkin arviossaan.
Teksti: Anna Brotkin, kuva: Tomi Palsa
Tori Amos: Night of Hunters
Deutsche Grammophon
Juuri kun luulimme, että Tori Amos on jumiutunut turvalliselle alueelleen rankkojen teemojen pianopoppiin, hän uudistuu yllättävään suuntaan: taaksepäin. Jos jotkut Amosin 2000-luvun tuotokset, kuten The Beekeeper (2005) ja Abnormally Attracted to Sin (2009), olivat jopa liian taattua laatua, Night of Hunters on täynnä rohkeaa muutosta – klassista musiikkia.
Amos on aina tuonut valtavirtaan ripauksen barokkia, mutta nyt barokki on tullut hänen luokseen jousineen päivineen. Uudistuminen kannattaa. Amos luo uutta nahkaa, joka nostaa hänet paikalleen jämähtäneiden artistien yläpuolelle. Levy osoittaa, ettei yli kaksikymmentä vuotta vaikuttaneen ja 12 albumia julkaisseen naisen luovuuden sammiolle näy loppua.
Reilusti yli tunnin mittainen levy kertoo tarinan naisesta ihmissuhdetutkiskelun äärellä. Sanoitukset etenevät oopperamaisesti kohtauksesta ja aihepiiristä toiseen. Klassisen musiikin mahtipontisuus on vahvasti läsnä, samoin Amosin pettämätön vainu pop-melodioille.
Intensiivinen levy on täynnä huippukohtia, mutta parhaiten biisit toimivat juuri suhteessa toisiinsa. Avausbiisi Shattering Sea ja sitä seuraava Snowblind osoittavat, että dramaattisuus ja herkkyys sopivat mainiosti yhteen. Nautical Twilight on levyn tyylikkäin osoitus klassisen musiikin ja popin upeasta liitosta.
Night of Hunters on pimeän syksyn musiikkia. Levy kadottaa Amosille tyypillisen kipakan feministiotteen, mutta antaa tilalle uudenlaista sulavuutta. Oman laulupanoksensa antaa myös artistin oma teini-ikäinen tytär, jonka suloisen nuhainen ja omaperäinen soundi yllättää siellä täällä. Job’s Coffinilla tämä miniatyyri-Tori on niin ihana, että liikutuksen kyyneliä on mahdoton välttää.
Arvio on julkaistu Rumbassa 13/11. Kuuntele levy Spotifyssa.