Tulva on laadukkaan ja leikkisän popin riemuvoitto – arviossa Vilma Alinan albumi

"Levyn näkemyksellisyydestä ja läpiluotaavasta laadusta voisi todella moni ottaa mallia", kirjoittaa Markus Hilden.

11.03.2019
Vilma Alina - Tulva
Universal
7,4 / 10

”Se joka keksi korkkarit, on evil mastermind, kun joka askeleella jalat huutaa ai ai ai”.

Vilma Alinan toisen varsinaisen albumin kuvaavin hetki on heti riehakas avauskappale Paljain jaloin, johon on padottu parin vuoden edestä maamme lahjakkaimpiin ja taitavimpiin kuuluvan popartistin latausta ja tulos on silkkaa kultaa.

Kuten nykyään musabisneksessä on usein tapana, Tulvaa on pohjustettu jo toista vuotta sinkuilla. Vilma Alinan lahjakkuuden huomioon ottaen odotukset Tulvaa kohtaan nousivat korkealle. Kokonaisena albumina se ei varsinaisesti vedä mattoa jalkojen alta, vaan on hyvin pragmaattinen kokoelma laadukkaita lauluja.

Tulvalla kuuluu silti alusta asti leikkisyys ja kepeys. Vilma Alina voi aivan huoletta laulaa Taylor Swift -henkisessä Voimaeläin-kappaleessa säkeitä kuten ”Kattokaa nyt tuota nassua / En haluu muuta ku pussailla sua”, sillä hän osaa tarjoilla sen sopivan laadukkaana ja asiallisena.

Albumilla Vilma Alina käsittelee erilaisia ihmissuhteita hyvin monesta eri näkökulmasta: fantastinen Ballerina pursuaa mustasukkaisuutta, lähes yhtä upealla Palasina-hitillä etsitään sielunkumppania edes yhdeksi illaksi ja Tänään ei nukuta käsittelee lapsesta asti jatkunutta ystävyyttä: ”Meil on aina ollu tää sama taajuus, voidaan jatkaa siit mihin jäi”. Albumi osoittaa, että kaikkien kappaleiden ei tarvitse kertoa siitä yhdestä parisuhdemallista tai sen tavoittelusta vaan ihmisiä ja laulunaiheita on maailma pullollaan. ”Jos mua itkettää, niin se on vain vettä”, kuten nimikappaleella lauletaan.

Sinkut jäävät Paljain jaloin -kappaleen lisäksi levyn parhaimmistoon, mutta onneksi niitä on melko liuta. Levyn näkemyksellisyydestä ja läpiluotaavasta laadusta voisi todella moni ottaa mallia. Sen ainoa suurempi virhe on aika keinotekoinen jako kahteen niin, että alkupuolella on nopeammat kappaleet ja lopussa hitaammat, joista etenkin Mä opin parhaalta ja Melkein ku uus lukeutuvat myös levyn köykäisimpiin.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta Tulva on kotimaisessa popissa laatuteos, jolle soisi paljon enemmänkin huomiota.

Lisää luettavaa