Turhan tavanomaisen ja aidosti ainutlaatuisen välimaastossa – arviossa M:n Tehtaantyttö

M-yhtyeen debyytti sisältää vahvaa kappalemateriaalia, kirjoittaa Niko Peltonen.

m
Tehtaantyttö
Solina
7,6

Laulaja-lauluntekijä Minja Kosken ja tuottaja Miikka Ahlmanin mahdollisimman anonyymisti nimetty projekti tekee elektronista taidepoppia, joka asemoituu jonnekin turhan tavanomaisen ja aidosti ainutlaatuisen välimaastoon. Samalla tapaa Kosken tuokiokuvamaisista teksteistä on vaikea sanoa, kaipaisiko niiltä lisää konkretiaa vai vielä selvempää etäisyyttä tähän maailmaan.

Parhaimmillaan, kuten Kaarina-biisissä, lähes kansanlaulumainen rakenne saa taustakseen vähäeleisen ja sopivasti sumennetun äänimaiseman, jossa on magiaa. Arkisimmillaan M taas liikkuu turhan lähellä Reginan aluevesiä. Voiton puolelle Tehtaantyttö kuitenkin jää, sillä kaksikko onnistuu enimmäkseen karttamaan ilmeisimpiä ratkaisuja, ja kappalemateriaali on vahvaa.

Levy ei yritä mallintaa mitään ulkomailta opittua sellaisenaan, vaikka levy-yhtiön heittämä vertaus Susanne Sundføriin onkin sinänsä relevantti. Tietty havumetsien tuoksu ja pohjoisen aamukasteen tuntu tätä musiikkia onneksi leimaa.