Yksinkertaisuus voi olla hyve, mutta tällä kertaa simppeliys menee liian pitkälle – arviossa Pykärin debyytti

Pykärin ensimmäiseen soololevyyn kohdistuvat odotukset jäävät kuitenkin täyttymättä.

Pykäri
Pykäri
Solina
5,8

Harva suomalaisartisti tekee yhtä kiinnostavaa uraa kuin Mikko Pykäri. Hän on tehtaillut liki täydellisiä levyjä Reginan ja Shine 2009:n nimissä, tuottanut Iisaa ja säveltänyt Ruger Hauerille. Miehen ensimmäiseen soololevyyn kohdistuvat odotukset jäävät kuitenkin täyttymättä.

Levyn jälkimauksi jää katkeroituneen rockvaarin suosikkikysymys: onko albumikokonaisuus ideana viimein kohdannut loppunsa? Saatesanojen mukaan levyssä on kyse ”musiikillisten fantasioiden toteuttamisesta”. Kenties ilmaisunvapaus on aiheuttanut tekijälleen hienoista vauhtisokeutta, sillä punaista lankaa ei albumilta löydy. Lopputuloksena on sekalainen kasa kappaleita, joiden suurin yhteinen nimittäjä on helppous: mikä tahansa niistä voitaisiin poimia radiosoittoon, eri ohjelmapaikoille vain.

Shine 2009 todisti, että yksinkertaisuus voi olla hyve, mutta tällä kertaa simppeliys menee liian pitkälle. Pykäri kuulostaa virheettömältä, muodikkaalta ja ”kansainväliseltä” – siis niin harmittomalta, ettei kuuntelukokemuksesta synny juuri muistoja.