Antti Tuisku Rumban videohaastattelussa: Muusikon täytyy herättää paheksuntaa

Antti Tuiskun musiikillinen täyskäännös on herättänyt äärimmäisiä tunteita – ja varmistanut, että popikoni pysyy puheenaiheena uransa toisellakin vuosikymmenellä. Tuisku avasi Rumballe taidettaan ja tarkoitusperiään kuuluisan persoonallisuustestin avulla.

27.04.2015

Vitutus, Hitlerin sielunelämä ja c-luokan iskelmät. Siinä muutama asia, jotka nousevat esille, kun Antti Tuisku pohtii Rumban videohaastattelussa taiteensa perimmäistä sanomaa ja omaa kehityskaartaan.

Videon kysymykset perustuvat kuuluisaan Marcel Proustin kysymyssarjaan*, jolla on testattu taiteilijoiden arvoja ja ihanteita yli sadan vuoden ajan. Ne patistavat taiteilijan analysoimaan työnsä tarkoitusta ja omaa identiteettiään.

”Pelottavaa”, Tuisku sanoo ensin, mutta antautuu sitten pohtimaan, miksi hän haluaisi olla kuin Martin Luther King, mitä läpimurto rockfestivaaleille uran toisella vuosikymmenellä merkitsee hänelle, ja miksi paheksunnan herättäminen on muusikolle hyväksi.

Tuisku on tänä vuonna hämmentänyt, suututtanut, naurattanut ja itkettänyt. Hänen täyskäännöksensä enkelimäisestä idolista listapopin kauhukakaraksi on ladannut litrakaupalla polttoainetta somessa mellastavien irvileukojen moottoreihin – ja toisaalta saanut osakseen hurmaantunutta ylistystä.

”Olin muutaman vuoden ajan imagoltani hajuton ja mauton. Olisin voinut jatkaa keikkailua ja elää sillä mukavasti, mutta se ei riitä minulle. Haluan olla relevantti ja näyttää popmusiikin suunnan tässä maassa”, Tuisku sanoo levy-yhtiön toimistohuoneessa ennen videohaastattelua.

Näyttää popmusiikin suunnan. Antti Tuiskun sanomana se kuulostaa korrektilta ilmoitusasialta – ei ylimieliseltä tai harhaluuloiselta.

Tuiskulla on varaa tällaiseen ilmoitukseen, sillä hän ei ole koskaan pelännyt riskejä. Silloinkin, kun niiden kaupallinen hedelmä ei ole ollut toivotunlaista – kuten vuonna 2006, kun Tuisku laski markkinoille yhtä aikaa kaksi pitkäsoittoa – ne ovat tuoneet hänelle näkyvyyttä ja jatkuvuutta. Siten hän on saavuttanut kestävyyden popmaailmassa, kulttuurissa, joka perustuu kertakäyttöisyyteen.

Tänä talvena Tuisku tarjoili toukokuussa ilmestyvältä kymmenenneltä studioalbumiltaan singlen nimeltä Peto on irti. Orgiavideolla varustettu biletysanthem on keskisormi niille, jotka ovat arvostelleet Tuiskun tuotantoa säyseäksi ja ennalta-arvattavaksi.

Se on myös tietoinen triggeri: ärsytyshermon puhkaiseva korvatakiainen, joka vie Tuiskun kauas niistä hempeistä maisemista, joihin hänen aiemmat levynsä ovat sijoittuneet.

”Osasin odottaa kaksijakoista vastaanottoa. Lähdin hakemaan reaktioita ja sain niitä”, Tuisku sanoo.

Kappaleesta on tullut Tuiskun suurin suoratoisto-, lataus- ja videohitti yli puoleen vuosikymmeneen. Peto on irti ja toinen single Blaabaa (En kuule sanaakaan) edustavat tulevan En kommentoi -albumin tunnusomaisimpia piirteitä: purkkana paukkuvia melodioita ja sanoituksia, jotka liikkuvat hienosyisestä huumorista jälkeenjääneisiin vitseihin.

Tuisku näyttää lainanneen uuden tulemisen reseptin idoliltaan Madonnalta: ensin hän härnää ja sitten nauraa vähättelijöilleen matkalla pankkiin ja seuraavan trendin aallonharjalle.

”Jossakin vaiheessa halusin miellyttää muun muassa musiikkikriitikoita. Nyt olen luopunut siitä ajatuksesta”, hän sanoo.

Peto on irti -myrskyn keskellä on helppoa unohtaa, että Tuisku oli jo ennen uutta tyylinvaihdostaan yksi Suomen polarisoivimmista artisteista. Television kykykilpailusta ponnistanut popteollisuuden myyntivaltti oli alusta asti omiaan herättämään niin ylenkatsetta kuin palvontaa, ja Rumbankin sivuilla hän sai osakseen sekä jääkylmiä pyyhkeitä että ekstaattista ylistystä.

”Olin yllättynyt, kun levyni sai kerran Rumbalta neljä tähteä”, Tuisku sanoo ja iskee silmää.

”Jotkut artistit tekevät musiikkia yleisölleen eivätkä itselleen. Mie näen asian toisin: musiikin täytyy ensin syntyä omiin tarpeisiini.”

Antti Tuiskun kymmenes studioalbumi En kommentoi julkaistaan 22. toukokuuta.

* Proustin kysely nousi julkisuuteen 1800-luvun lopulla, kun ranskalainen kirjailija Marcel Proust (1871–1922) vastasi sen muunnelmiin ensin 13- ja sitten 20-vuotiaana.

Oman variaationsa kysymyspatteristosta toteutti ranskalainen talk show -isäntä Bernard Pivot, joka tenttasi vieraitaan 1991–2001 keskusteluohjelmassaan Bouillon de Culture.

Pivot’lta kysymyssarjan nappasi James Lipton amerikkalaistettuna muunnelmana tv-ohjelmaansa Tähdet kertovat (Inside the Actors Studio, 1994–). Näyttelijälegendat Lauren Bacallista Morgan Freemaniin ja Meryl Streepiin ovat vastauksillaan paljastaneet Liptonille olennaisia ja yllättäviä asioita arvomaailmastaan ja taiteestaan.

Myös amerikkalainen viihdelehti Vanity Fair päättää jokaisen numeronsa omaan versioonsa Proustin kyselystä.

Viime viikolla muusikko–näyttelijä Roope Salminen paljasti kyselyssä Rumballe muun muassa, keneltä hän kaipaa hyväksyntää voidakseen toteuttaa itseään taiteellisesti.

Lisää luettavaa