Ja kuka kutsuttiin esiintymään Pharrell Williamsin kanssa ihan tämän Youtube-videonsa pohjalta? No, Felix Zengerhän se. Lue tästä Rumban Nousussa-palstalla julkaistu haastattelu.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Anton Sucksdorff
Beatboxaaminen on Suomessa vielä niin marginaalijuttu, etteivät kaikki osaa ottaa koko touhua vakavasti. Toisille siinä on kysymys taiteenlajista, toisille puhiseva ja sihisevä artisti on sirkustemppumainen kuriositeetti.
Felix Zenger tiedostaa asian ja teki debyyttilevynsäkin hieman tätä silmällä pitäen. Zenger halusi tuottajansa Kari Saarilahden (Don Johnson Big Band) kanssa kokeilla, miten pitkälle pelkästään suuvärkillä tehty musiikki kantaa.
”Koko levy oli meille eräänlainen koe siitä, miten ihmisäänellä voisi tehdä levyn, joka ei sisältäisi pelkkää beatbox-kikkailua ja jossa musiikki olisi pääosassa”, Saarilahti kuvailee.
Miten kokeessa kävi? Ainakin Rumban arvion perusteella hyvin: edellisessä numerossa Heini Strand antoi levylle ”erinomainen”-arvosanan ja kehui, että elektrohopin ja jopa housen saralle kurottavat kappaleet ”eivät pelkästään menettele, vaan ovat genreissään täyttä tavaraa”.
Onnistumista vähempää ei Zengeriltä sopinut odottaakaan. Hän kun ei ole kuka tahansa pöristelijä, vaan jo nyt kansainvälisesti noteerattu artisti, jonka pari vuotta sitten julkaistua Youtube-videota on katsottu hulppeat 28 miljoonaa kertaa.
”Youtube on auttanut mua hirveästi. Sen ansiosta on tullut vaikka minkälaisia yhteistyöehdotuksia, ja sana on levinnyt ihan eri tavalla. Sehän on jo pari vuotta vanha video, juttuni on kehittynyt niistä päivistä. Mutta ei sitä viitsi sieltä poiskaan ottaa, kun se kerran poikii kaikenlaista. Uusia videoita on kyllä suunnitteilla”, Zenger sanoo.
Zenger on kovaa valuuttaa virtuaalimaailman lisäksi elävässäkin elämässä. Hän on esiintynyt suunnilleen joka toisen suomalaisen hiphop-artistin kanssa – listalla ovat muun muassa Paleface, Asa ja Giant Robot – ja kaiken huipuksi Pharrell Williams kutsui hänet N.E.R.D.:n kanssa lavalle viime kesän Pori Jazzissa.
”Se oli nähnyt Youtube-videon ja lähetti pari kuukautta ennen Pori Jazzia levy-yhtiönsä välityksellä meiliä, voisinko pistää hänelle muuta matskua kuultavaksi. Olin menossa jatseille katsomaan The Rootsia, ja hoksasin vasta just ennen festivaalia, että siellähän on myös N.E.R.D. keikalla. Pääsin tervehtimään bändiä bäkkärille, ja kohta niiltä tuli viesti, että älä lähde mihinkään, yhtye haluaa moikata vielä keikan jälkeen”, Zenger muistelee.
”Sitten ne lykkäsivätkin mikin käteen. Mulla ei ollut keikalla mitään monitorointia ja kuulin kaiken tekemäni pienellä viiveellä, mutta kyllä ne tykkäsivät.”
Zenger vihjaa, että suunnitteilla on toinenkin yhteistökuvio toisen supertuottajan kanssa. Nimeä hän ei vielä paljasta, mutta sen verran suostuu kuvailemaan, että ”siihen verrattuna mun videolla on aika vähän katsomiskertoja”.
Miten tähän on tultu? Zenger on siitä erikoinen beatbox-artisti, ettei hänellä ole raudanlujaa hiphop-menneisyyttä. Hiphopin hän löysi tarkemmin ottaen vasta sen jälkeen, kun oli innostunut beatboxaamisesta urheilullisissa merkeissä footbag-turnauksessa.
”Aloin 5–6-vuotiaana soittaa vanhempien toivomuksesta pianoa. Soitin yläasteelle asti musiikkiopistossa klassista, opiskelin teoriat ja kaikki. Ala-asteella mukaan tuli myös kevyen musiikin soitonopiskelu. Klassinen musiikki ei minusta ollut ikinä kauhean kiinnostavaa, ihan kivaa kylläkin. En edelleenkään laske itseäni ’hiphop-ihmiseksi’, vaan kuuntelen kaikenlaista musiikkia”, Zenger sanoo.
Beatbox-herääminen tapahtui yläasteella, mutta piano pysyi sen rinnalla niinkin vahvasti, että Zenger haki ja pääsi pianon avulla Oulunkylän Pop & Jazz -konservatorioon.
Sitten tapahtuikin pieni ihme: koulusta ehdotettiin, haluaisiko hän vaihtaa beatboxaamisen pääaineekseen. Zenger saattaa hyvinkin olla Suomen historian ensimmäinen henkilö, joka on opiskellut maineikkaassa musiikkikoulussa suunsoittoa.
”Tuskin olisin beatboxaamisen avulla päässyt sisälle, enkä tiedä, miten halukkaita ne ovat ottamaan mun jälkeen toista beatbox-oppilasta kouluun”, Zenger hörähtää.
”Olin vähän kuin rumpuoppilas, mutta tein kaiken suullani. Leevi Leppänen hoiti suurimman osan opetuksestani, ja kaikki opettajat olivat hyvin avoimin mielin. Kehiteltiin juttuani yhdessä, eikä kukaan antanut ymmärtää, että olisin ollut pelkkä vitsi.”
Lue koko haastattelu Rumbasta 7/11