Isaac Sene julkaisi perjantaina 26. kesäkuuta uuden kappaleen nimeltä Cocaine, joka on hänen ensimmäinen uusi kappaleensa puoleen vuoteen. Ennen pientä paussiaan julkaisurintamalla Sene teki jotain merkittävää: hän julkaisi tammikuun lopussa EKA-nimisen debyyttilevynsä, jota oli odotettu seitsemän vuotta. Tässä Rumban haastattelussa artisti kertoo levyn maailmasta, ajatuksistaan Suomen musiikkikenttään liittyen sekä keikkayleisöjen noitumisesta.
EKA-albumi oli tutkimusmatka, Sene sanoo. Vuonna 2019 debyyttisinglensä julkaissut artisti tarvitsi esikoisalbuminsa kohdalla tilaa sisäisen äänensä löytämiseen. Vuosien mittaan aikaa oli kulunut myös Uuden Musiikin Kilpailussa ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.
”UMK tapahtui puolivahingossa. Se lähti viemään mun uraa voimakkaasti tiettyyn suuntaan, joka ei jossain vaiheessa enää tuntunutkaan oikealta. Silloin piti ottaa vähän takapakkia”, Sene sanoo.
Vaikka UMK ja TTK veivät paljon energiaa ja siirsivät Senen fokusta pois musiikin tekemisestä, ne myös opettivat paljon. TTK osoitti sen, miten nopeallakin tahdilla voi luoda laadukkaita asioita. Musiikin tekeminen vaatii kuitenkin paljon aikaa, jotta siihen syventyminen ja fiilistely olisi mahdollista, Sene sanoo.
”Viime vuonna tein sellaisen päätöksen, että buukkasin levyjulkaisukiertueen ennen kuin albumi edes oli valmis. Se oli ehkä vähän riski. Jossain vaiheessa meinasi tulla pupu pöksyyn.”
Syksyllä 2025 Sene kasasi puolessatoista kuukaudessa suurimman osan albumista. Se vaati muun muassa perfektionismista joustamista.
”Yleensä olen hirmu tarkka siitä, miltä asiat kuulostavat ja näyttävät. Mutta yhtenä päivänä levyä kuunnellessani totesin, että se oli itse asiassa täydellinen.”
Levyn valmistumista vauhdittivat myös Senen enolleen lupaama julkaisuajankohta sekä biisileiri tuottajaystävien kanssa. Leirillä hän teki paljon kappaleita esimerkiksi Victor Nordiksen kanssa, joka on tuottanut useita EKA-levyn biisejä.
Levyn tekemistä ohjasi merkittävästi se, miten kappaleet toimivat livenä. EKA onkin ennemmin rykelmä pop-bängereitä kuin konseptialbumi, mutta kuuntelija voi myös löytää sen sisältä oman tarinan.
”Sehän musiikissa on hienoa, että se merkitsee kaikille eri asioita.”
Sanoituksiakin tärkeämpää on tunne, Sene toteaa.
”Totta kai sanojen täytyy olla hyvät, mutta mulle merkitsee se, miltä asiat soundaavat, ja miten ne liikuttavat.”
Jos albumille pitäisi nimetä jokin pääteema, se olisi rakkaus kaikissa muodoissaan. Levyllä ei ole pelkästään erobiisejä tai rakastumisbiisejä, vaan esimerkiksi Se on lovee -kappaleen kaltaista kiitollisuutta elämää ja omaa intohimoa kohtaan.
”Klassisesti levyn olisi pitänyt päättyä Pidä musta kii veli -biisiin, mutta Se on lovee -kappaleesta tuli hyvä lopputeksti kokonaisuudelle. Levyn kantava teema tulee siinä biisissä esille.”
Rakkaudellisuuden vaaliminen ei aina ole helppoa, sillä maailma on välillä kylmä, ja se kylmyys koskettaa kaikkia, Sene sanoo. Se kuuluu elämään. Ihminen voi kuitenkin määritellä pitkälti itse, millaiselle energialle antautuu.
”Haluatko sä mennä siihen pimeyteen vai et? Mun broidi Max sanoi mulle joskus, että mä teen sielun musaa. Se oli parhaita asioita, mitä mun musiikista on ikinä sanottu. Olen yrittänyt pitää siitä kiinni.”
Välillä tekee toki mieli valua synkkiin vesiin. Siinä ei ole Senen mielestä mitään vikaa.
”Mä rakastan synkkää musaa. Mutta jos mussa on valoa, niin miksi mä häpeäisin sitä? Miksi en näyttäisi sitä muille ihmisille? Jotkut tekevät lohtumusaa, jossa vellotaan melankolisissa fiiliksissä. Mun tyyli taas on vapauttaa sitä energiaa.”
Kun Sene puhuu albumin biiseistä, hänen olemuksessaan on selvää innostusta ja iloa. Kun mainitsen siitä, hän myöntää olevansa erittäin tyytyväinen albumiinsa.
”Olen elänyt valtavirtakuplassa 22-vuotiaasta lähtien. Välillä on ollut isompia biisejä ja mulle on tullut nimeä. Nyt mulla on kuitenkin sellainen fiilis, että tällä kertaa musiikki ei ole kiinni striimeistä. Olen fiiliksissä nimenomaan itse musasta: siitä, miltä se kuulostaa.”
Albumin tuottajina ovat toimineet Yrjänä, Salahpolo, Victor Nordis ja Juho Kola, joita Sene kehuu maestroiksi ja ainutlaatuisiksi musiikintekijöiksi. Yrjänän kanssa Sene on työskennellyt jo noin viiden vuoden ajan. Musiikin tekeminen hänen kanssaan tuntuu leikkimiseltä, Sene sanoo.
”Meillä klikkasi heti. Tuntui siltä, kuin olisi löytänyt toisen puolen itsestään. Me näemme asiat samalla tavalla, mutta lisäksi Yrjänällä on teknistä osaamista ihan eri tavalla kuin mulla.”
Monien levyn biisien tuotannossa Sene on myös itse ollut mukana. Hänen tavoitteenaan on oppia tuottamisesta lisää, mutta hän pitää myös muiden kanssa työskentelemisestä ja ideoiden jakamisesta.
”Salahpolon kanssa teemme biisejä nopeasti, mikä on hyvä, koska mä olen normaalisti sellainen ylimiettijä. Salahpololla on niin älytön määrä hittejä, että hänelle on kehittynyt niin sanottu hittikorva.”
Victor Nordis taas on tulevaisuuden tähti ja suunnannäyttäjä tanssimusiikin suhteen, Sene toteaa.
”Victor on kunnianhimoinen ja lahjakas. Ilman Victoria tätä levyä ei olisi.”
Juho Kola puolestaan toi mukanaan kokonaisen tiimin tekijöitä, jotka auttoivat luomaan WTF-biisin. Se on albumin rokahtavin kappale, jonka Sene meinasi ensin jättää kokonaan pois levyltä. Levy-yhtiö oli kuitenkin eri mieltä.
”WTF on ehkä levyn vähiten rakkaudellinen biisi. Rock on kuitenkin se, mistä mun koko juttu on lähtenyt. Olen aikoinaan kuunnellut Jimi Hendrixiä, AC/DC:tä, Led Zeppeliniä ja Nirvanaa.”
Vuosien mittaan Sene on työskennellyt tuottajien kanssa, jotka tunnetaan suurista listahiteistä.
”Mun musa ei aina edes nouse listoille, joten olen miettinyt, miksi jengi haluaa tehdä mun kanssa musaa. Mun omat mieltymykset ovat jenkkityylisessä r&b:ssä ja funkissa, joten voi olla, että saan ihmisistä irti asioita, joita he eivät tee muiden kanssa. Ehkä autan heitä pääsemään pois mukavuusalueeltaan.”
Listasijoitukset vaikuttavat moniin asioihin keikkabuukkauksista alkaen, mutta Sene yrittää ajatella asiaa mahdollisimman vähän. Hän kehuu fanejaan, jotka ovat erityisen omistautuneita hänen ja hänen veljiensä musiikille.
”Juteltiin just Robinin kanssa siitä, että se on oikeasti tosi harvinainen juttu, millä tavalla meidän musiikkia kuunnellaan. Ilman Maxiakin, joka on meidän perheemme suosituin artisti, meidän kuuntelijamme ovat ihan superfaneja. He eivät välitä siitä, ovatko mun biisit top 50:ssä vai ei. He opettelevat biisit ulkoa ja laulavat niitä keikoilla.”
Samalla Sene sanoo tiedostavansa, että monet hänen biiseistään ovat niin laadukkaita ja ”hittisiä”, että niiden pitäisi menestyä.
”Kyllä mä myös tiedän, että suomalaiset nukkuu. Täällä tullaan viisi vuotta myöhässä. Mä haluan puhua ääneen siitä, että Suomi on suoraan sanottuna junttila. Jengi haluaa tasabiittiä ja junttimusaa.”
Viime syksynä Billboard tiedotti, että Billboard Hot 100 -listan top 40 ei sisältänyt yhtäkään räppibiisiä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1990.
”Samaan aikaan Suomessa kymmenen kuunnelluinta artistia ovat miespuolisia räppäreitä. Toisaalta on ollut hienoa huomata, että naisartistit ovat alkaneet dominoida, ja tulevat dominoimaan varsinkin viisi vuotta tästä eteenpäin. Esimerkiksi Sara Bee on musta sairaan siisti artisti. On tosi fresh, miten hän on tuonut 2000-luvun r&b:n takaisin.”
Myös Mirella, Olga, Alina Burnet ja Minttu saavat Seneltä kehuja.
”Meillä äijillä on popin kentällä vielä kova tekeminen, kun mimmit painavat lujaa. Se on hyvä. I love it.”
Onko Senellä ulkomaille suuntautuvia tavoitteita?
”Levyn eka biisi on nimeltään International Baby. Siitä voi tehdä johtopäätöksiä”, Sene vastaa. ”Mutta en halua puhua siitä liikaa. Mieluummin tekee vaan.”
Jonkun pitää sitä paitsi tehdä raivaustyötä myös Suomessa, Sene sanoo. Hän korostaa olevansa ylpeä suunnannäyttäjän roolistaan.
”Olen tehnyt soul-, r&b- ja afro-painotteista musiikkia tavalla, jota Suomessa ei muuten ole tehty. Toisaalta Suomen musakentälle on alkanut tulla koko ajan enemmän monikulttuurisuutta, kun artistit tuovat erilaisia soundeja ja rytmejä muualta. Enää ei ole kyse edes finglishistä, vaan suomalaisissa biiseissä voi kuulla vaikka arabiaa. Se on hiton jees.”
Myös kotimaisten tuottajien osaaminen on Senen mielestä maailmanluokan tasolla.
”Mutta markkinapuoli on pielessä. Kukaan ei osaa markkinoida kansainvälisesti.”
Helsinki Pridessä viime viikonloppuna esiintynyt Sene keikkaili uuden levynsä tiimoilta läpi kevään. Hän kuvailee keikkojensa muistuttavan diskoa, jonka tirehtöörinä hän itse toimii.
”Meininki on taattu, ja mun bändi on sairas! Jos tykkää Ege Zulun keikoista, niin tykkää varmasti mun keikoista. Egellä on se Ranska-meininki, ja mulla on enemmän groovea ja r&b-rytmejä.”
Tunnelman hallitseminen ja ohjaileminen on Senen salainen ase silloin, kun hän on lavalla. Hän on saanut yleisön lyömään nyrkkiä ilmaan Samsungin puhelinjulkistamistilaisuudessa ja naapurinpitäjän isännän kyykkäilemään maaseudulla järjestetyllä yksityiskeikalla.
”Se on mun supervoima, että saan ihmiset villiintymään. Toivon, että keikoillani ihmiset pystyvät päästämään irti lukoistaan. Me olemme niin estynyttä kansaa – mäkin olen estynyt arjessa, mutta en lavalla. Haluan, että mun keikoilla voi tanssia, tarkoitti se sitten two-stepiä tai pomppimista.”
Sama kyky yleisön virittämiseen on myös Senen veljellä eli Sexmanella. Hän on taitava hallitsemaan isoja yleisöjä kuin taikasauvalla, Sene sanoo.
”Se, mitä esiintyjät tekevät, on lähimpänä taikuutta oleva asia maailmassa.”