Otso Karhu haastatteli Suomen kovinta porvaricore-bändiä Bob Malmströmiä. Yhtyeen jäsenet eivät edelleenkään ujostele sanomisissaan.
Teksti: Otso Karhu
Kuva: Janica Lönn / Storm Photography
“Bob Malmström is about change, a change for the better. A change for a bourgeois tomorrow that smiles upon all who have a reason to smile. Let’s make money!”
Bob Malmström ei ole tavallinen punkbändi. Peruspunkkarit rääkyvät systeemin mätäpaiseista irokeesit vispaten, mutta Espoon Westendissä moinen vauhkoaminen vain naurattaa. Tuon äveriäiden asuinalueen päämajakseen ilmoittava nelikko kyllästyi puritanististen punkkareiden puhkikuluneisiin teemoihin ja päätti vuonna 2010 perustaa hardcore-yhtyeen, joka toimii kuten kaikkien punkkareiden pitäisi: tekee mitä huvittaa.
Aiheena on raha, sen tekeminen, ja sen puutteessa oleville nauraminen. Borgacorea eli porvaripunkkia soittava ja ruotsin kielellä laulava nelikko julkaisi juuri toisen albuminsa Punkens framtid, punkin tulevaisuus, jossa ajetaan limusiineilla ja kumarretaan Björn Wahlroosille. Homma ei kuitenkaan ole pelkkä vitsi. Rumba kyseli kahvin ääressä laulaja Carolus Aminoffilta ja kitaristi Olof Palménilta, miten köyhiä kyykytetään ja miten Kiinan kiertueella kuuluu kuolla.
Mikä meininki, Carolus ja Olof?
Carolus: “Kova meno, jouduin nimittäin juuri pannaan Facebookissa. Linkitin uuden levymme kannen johonkin promotekstiin, ja Facebook kielsi tämän. Nyt voin ainoastaan kommentoida, mutten tykätä tai linkittää mitään. iTunes julkaisee myös levymme ilman kantta, haha. Luulisi härskejä kansikuvia riittävän tässä maailmassa.”
Olof: “Jep. Näittekö muuten Martti Servon uuden levyn kannen? Siinä on vanhoja miehiä ja sateenkaaren värejä, miksi sitä ei kielletä? Kammottavia mielleyhtymiä!”
Mitä Bob Malmströmille kuuluu?
Carolus: “Hyvää. Kiirettä riittää, on käynnissä uuden levyn julkaisuviikko, ja rundi alkaa ihan kohta. On sitä tehty duuniakin tän eteen. Kahden päivän päästä lähtee ja ryminällä.”
Olof: “Tässä oli kuukauden rennompi jakso, missä ajattelin vain löysäillä, mutta sekin meni kännäämiseksi saman bändiporukan kanssa.”
Mitä Westendiin kuuluu?
C: “Sinne kuuluu myös hyvää. Kevät tulee Westendiin perjantaina, kevätgeneraattorimme on jo käynnistetty. Kevään kuuluu ehdottomasti tulla ensimmäisenä Westendiin.”
Onko Westendin ympärillä alueita, mihin kevään ei kuulu tulla?
C: “On, itse asiassa koko Espoo. Espoo on vessa. Sellainen paikka, jonka ohi ajaessaan kannattaa laittaa stereot täysille, silmät kiinni ja vaikka hyräillä musiikin tahtiin.“
O: “Espoon keskushan on kuin se tyynenmeren jätepyörre. Onneksi meillä on tulossa Israelilaissuunnitteinen muuri Westendiin, joka pitää kaikki peeloilijat loitolla. Ja onneksi emme asu Vantaalla.”
Levynne nimi on Punkens Framtid, punkin tulevaisuus. Mikä on punkin tulevaisuus?
C: “Punkin tulevaisuus on tietysti se levy. Olen kuunnellut punkkia yli 20 vuotta. Vuonna 1977 Sex Pistols ja punk oli uutta, ja riehuttiin ja laitettiin neulaa posken läpi. Nyt punkia on tehty 40 vuotta, ja kaikki halutaan silti tehdä niin kuin ennen. Minulle opetettiin, että punkin idea on tehdä mitä huvittaa. Nyt punk onkin puritanistisin musiikkilaji, jossa on sääntöjä enemmän kuin missään muussa genressä. Punkkarit valittivat jo ensimmäisestä levystämme, ettei se ole oikeanlaista. Tämä on typerää. Ei ole shokeeraavaa, kun revitään päät irti ja aloitetaan sota – sitä nyt nähdään varmaan jo euroviisuissakin – mutta rahan tienaaminen on pahin perisynti. Itse näen rahan tienaamisen kevyempänä kuin esimerkiksi sodan aloittamisen. Uudella levyllä teemme, mitä on punk, eli ihan mitä huvittaa.”
Mistä uusi levy ammentaa vaikutteensa?
O: “Onhan siinä kuultavissa myös vahva trash metal -värisuora. On Anthraxia ja Testamentia.”
C: “Itse halusin mukaan myös perinteisempää rokkia, ja sitäkin nyt löytyy. Olof osaa hommansa.”
Punkkiin tottumattomien voi olla vaikeaa saada selvää sanoistanne, jotka kuitenkin avaavat parhaiten konseptinne. Miten muutoin välitätte sanomanne?
C: “Punkin ja örinän kuuntelemiseen tottuu. Jos on tarpeeksi kiinnostunut asiasta, lukee tekstit ja paneutuu niihin. Itse luin nuorempana tekstit biiseistä, joista tykkäsin. Jos ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.”
O: “Eikä sanoilla ole aina niin väliä, kunhan tykkää musiikista. Itse pidän paljon musiikista, josta ei sanoista juurikaan ymmärrä. ‘Jostain demonista se kai jotain sanoi..?’”
Kummasta olisitte mieluummin tunnettuja: sanomastanne vai musiikistanne?
C: “Jotkut saapuvat keikoille, koska tykkäävät musiikista ja jotkut taas show’n takia. Hienointahan on, jos nämä kaksi yhdistyvät. Ulkomailla sanomaamme ei ymmärretä ollenkaan, mutta silti väki tykkää. Sanoisin siis, että musiikki on tärkeintä.”
O: “Kyllä se on musiikki. Tosin olisi siistiä, jos ulkomailla joku ymmärtäisi show’n. Briteissä voisi nousta kova haloo asiasta.”
Mitä ongelmalliselle kansanryhmälle, köyhille, pitäisi tehdä?
C: “Köyhät ovat myös hyödyllisiä. Tavallaan ilman köyhiä ei olisi meitä, rikkaita. Ilman pahaa ei olisi hyvää.”
O: “Lisäksi keltään ei saa niin hyvin rahaa kuin köyhiltä. Köyhä kitisee veronkorotuksista kotisohvallaan, mutta ei tee oikeastaan mitään. Jos verottaja iskee suuren firman kimppuun, firma siirtää toimintansa muualle.”
Onko paikkaa, mihin kaikki köyhät pitäisi laittaa?
C: “Johan ne kokoontuvat esimerkiksi Lahdessa, Kouvolassa, Kuopiossa, Kajaanissa, mitä näitä nyt on. Surkeita paikkoja. Eräs mies sylki minua naamaan Kouvolassa ja sanoi: ‘Täällä ei mitään hurreja kaivata saatana’”.
O: “Sisämaassa niitä riittää. Ensimmäisellä levyllämme onkin kappale Håll Kusten Ren, Pidä rannikko puhtaana.”
Bändinne perustamisen taustalla oli turhautuminen iänikuisiin vasemmistopunkbändeihin. Mikä näissä bändeissä mättää?
C: “Sinänsä bändeissä ei ole vikaa, mutta niiden määrä mättää. Ne ovat helposti samanlaisia. Kun perustaa punkbändin ja miettii, mistäköhän sitä kertoisi, niin aiheet ovat jo valmiina.”
O: “Ensin kuunnellaan, mistä muut punkkarit laulaa, ja sitten vain valitaan, otetaanko systeemi kusee- vai valtio sortaa -linja.”
C: “Viime Ruisrockissa tuntui, että joka toinen oli jonkinlainen rastapääreggaebändi. Koska punkin pitäisi muka olla alituiseen köyhäin asialla, on moni punkkari tekopyhä. Uskon, etteivät monet seiso aatteidensa takana vaan laulavat, mistä muutkin laulavat, koska sellaista punk muka on. Kuten aiemmin sanoin, punk on todella puritaanien hommaa nykyään. Sama juttu on näissä ilosta, auringosta ja rauhasta laulavissa suomireggaebändeissä. Viime Ruisrockissa tuntui, että joka toinen oli jonkinlainen rastapääreggaebändi. Oli Raappanaa ja Jukka Poikaa ja Kuningasideaa. Reggaessa kaikki on muka kivaa, vaikka rastafarismiin liittyy vahvasti sorto ja esimerkiksi naisen aseman halventaminen. Joku kertoi Bob Malmström -nimen kuulostavan Bob Marleylta, joten teimme kappaleen Karibiens Saddam. Mika Luttisen pitäisi tehdä sanoituksia reggaebändeille.”
Turkua kutsutaan Suomen perseenreiäksi. Mikä on suomen perseenreikä teidän mielestänne?
C: “Tässä ollaan valtavirran mukana. Kyllä se Turku on Suomen perseenreikä. Eihän siellä ole mitään. Oltiin siellä kerran Stam1nan kanssa keikalla. Meininki oli yllättävän hyvä, ehkä joku oli tullut Stam1naakin katsomaan, ja olin jo kumoamassa ajatuksiani Turusta. Kuitenkin keikan jälkeen ulkopuolella joku apinalauma hyökkäsi kaverini kimppuun aivan yhtäkkiä ja ilman syytä. Muistin jälleen, kuinka perseenreikä Turku on. Meiltä löytyykin kappale Åbo Brinner, Turku palaa.”
Entäpä Ahvenanmaa?
C: “Kauhea paikka. Ahvenanmaalaiset ovat todella ahdasmielisiä. He vihaavat Ruotsia, he todellakin vihaavat Suomea ja suomenruotsalaisia ja nippa nappa pitävät itsestään.”
O: “Kun olimme siellä keikalla, esitimme kappaleemme Ahvenanmaata pilkkaavan kappaleen, josta he tykkäsivät. Olivat varmaan tyytyväisiä, että heidät mainittiin edes jossain. Kävelimme illalla pitkin kaupunkia, ja vastaan tuli ehkä kaksi tai kolme ihmistä. Surkeaa. Röökiaskistakin sai pulittaa varmaan 15 euroa.”
Olette lähdössä kuukauden kiertueelle Kiinaan. Mitä odotuksia teillä on reissusta?
C: “Välirikko.”
O: “Hepatiitti.”
C: “Kukaan meistä ei kai ole käynyt Aasiassa, joten vaikea sanoa mitä tulee. Kuukausi siellä on kuitenkin pitkä aika.”
O: “Odotamme reissua, mutta meillä ei ole odotuksia. Mitä vaan voi tulla eteen. Jos meille osoitetaan nukkumapaikaksemme kuoppa täynnä salamantereita, on se otettava ilolla vastaan.”
Kiinassa on paljon köyhyyttä. Pelkäättekö joutuvanne siellä vaikeuksiin sanomanne takia?
O: “Ei ne mistään tajua mitään. Ovat vain innoissaan, että ’jee, joku tuli tänne asti’. Voidaan vaikka mennä vaan heilumaan lavalle ilman musiikkia.”
C: “Pakko myöntää, että valitsin Kiinaan lähetettyihin biisinäytteisiin niitä kiltimpiä. Toivottavasti saadaan poliisit paikalle, ja parasta olisi, jos poliisit keskeyttäisivät keikan. Voi olla, että sieltä tullaan takaisin lappu varpaassa.”
O: “Jep. Julkinen teloitus on varmaan tiedossa.”
Jos kuolette Kiinassa, onko julkinen teloitus teidän tapanne lähteä?
O: “Vähintään julkinen teloitus, iso juttu sen olla pitää.”
C: “Olen suuri Kiss-fani. Niiden juttu perustuu paljon naamioille, ja olen toivonut, että kun Gene Simmons päättää päivänsä, voi joku muu vetäistä naamaansa hänen maskinsa ja vähän heilutella kieltään, ja näin Kiss eläisi ikuisesti. Gene Simmons ei kuitenkaan kovin kaksinen basisti ole. Samaa toivon Bob Malmströmille. Jos kuolemme kaikki Kiinassa, voi joku muu pukea vaatteemme ja aatteemme päällensä, jolloin syntyy uusi Bob Malmström – näin yhtye elää ikuisesti. Ehkä ympäri maailmaa voisi kiertää jatkuvasti joku Bob Malmström -yhtye?”
Tuossahan on hyvä liikeidea!
O: “Totta! Muut Bob Malmströmit kiertävät pitkin maailmaa samalla, kun me vedämme keikkaa vain Ritarihuoneella. Koska olemme the mothership of Bob Malmström suurimmat voitot tulevat tietysti meille. Siinä voidaan sitten ottaa iisimmin ja välillä päivitellä tiliä, ja Bob Malmström elää ikuisesti.”
Bob Malmström keikalla Helsingin On the Rocksissa pe 26.4. Kuuntele Punkens framtid Spotifyssa.
Bob Malmström päästetään ääneen myös seuraavassa Rumba-lehdessä (5/13, ilm. 24.5.).