Callisto palaa liki kuuden vuoden levytystauolta – Kysyimme, mikä on muuttunut ja miltä sanapari ”post metal” kuulostaa nykyään

Juha Metso

Vuonna 2004 ensimmäisen levynsä julkaissut Callisto oli metallibuumin aikaan kriitikoiden ja post metal -yleisön suosikki. Maalaileva ja tunnelmallinen alagenre oli 2000-luvun ensimmäisellä kymmenyksellä kovassa huudossa: esimerkiksi Isis valloitti sydämiä ulkomailla, ja Suomessakin hyödynnettiin kovasti Isiksen ja Neurosisin oppeja. Callisto oli tästä ryhmästä kenties lahjakkain.

Metallin kanssa Callistolla on vain rajallisesti tekemistä, mutta samalla kun metallibuumi alkoi vuosikymmenen vaihteessa haihtua, Callistokin katosi kartalta. Bändin kolmas levy Providence julkaistiin vuonna 2009, ja sen jälkeen on ollut hiljaista.

Nyt asiaan tulee muutos, kun yhtye palaa perjantaina uudella Secret Youth -albumilla. Kysyimme kitaristi Markus Myllykankaalta sähköpostitse, mitä bändi on puuhannut välivuodet ja mitä uudelta levyltä on odotettavissa.

Edellisestä levystänne on kulunut jo melkein kuusi vuotta. Mihin ja miksi te oikein katositte?

”Ei me kadottu minnekään. 2009 keväällä tosiaan tuli Providence ulos, ja 2009 ja 2010 vuodet meni perinteiseen tapaan keikkaillessa. Vuoden 2010 vuoden lopulla ruvettiin hieman miettimään ja kokeilemaan piisin aihioita, mutta 2011 keväällä järjestetty 10-vuotiskeikka hieman keskeytti biisintekoprosessia. Vuosien 2011–12 taitteessa meillä tuli miehistönvaihdos, mikä lamaannutti bändin hieman kankeammin toimivaksi melkein vuoden ajaksi, vaikka ei missään vaiheessa lopetettukaan bändiä – oli vain hieman hiljaisempaa, ja ajettiin pikkuhiljaa uutta jäsentä sisään bändiin.

Vuoden 2012 lopulla saatiin sävellystyö rullaamaan hyvällä meiningillä, ja vuodet 2013 ja 2014 vuodet menivätkin sitten treenaillessa piisejä. Elokuussa 2014 nauhoitettiin levy. Viimeiset 2–3 vuotta on ollut myös logistinen treenausongelma, koska kolme bändin jäsentä asuu Turussa ja loput kolme Espoossa, Järvenpäässä ja Helsingissä. On vaikea saada kuusi äijää samalle treenikselle.”

Calliston edellisen levyn aikaan ja muutama vuosi ennen sitä oli Isis-yhtyeen ja Cult of Lunan kaltainen post metal trendikästä musiikkia. Alan bändejä ilmaantui Suomeenkin hyvää vauhtia. Menikö ilmiö näin jälkikäteen katsottuna yli?

”En tiedä, ehkä se meni hieman. Silloin, kun me aloitettiin bändi vuonna 2001, ei ollut kauheasti tällaisia bändejä. Me diggailimme Isistä, Neurosista ja Breachia mistä ehkä Isis on tän post metal -aallon alullepanija. Neurosis painii omassa ylhäisessä, arvokkaassa sarjassaan enkä laittaisi sitä post metal -jutun alle, vaikka yhtye on monelle iso vaikuttaja tässä genressä.

Tässä post-jutussa on se ongelma, että maalaillaan maalailun vuoksi ja haahuillaan hienojen efektien kanssa ja unohdetaan hyvät biisit. Ja vaikka ei olisi hyviä biisejä, niin olisi edes joku punainen lanka sen kokeilevuuden alla. Ehkä se post metal -lokeroon heivaaminen alkoi kyllästyttää, koska ei me koskaan haluttu olla siellä. Ja ollaanko me edes koskaan oltu?”

Tiedotteessanne mainitaan, ettei tuleva Secret Youth -albuminne muistuta mitään Calliston aiemmin tekemää. Millä tavalla olette uudistuneet?

”Meillä on uusi kitaristi, mikä vaikuttaa jonkun verran yleisilmeeseen. Tempot ovat nousseet hieman, ei mennä niin hitaasti kuin aiemmin. Kyllähän levystä kuulee, että se on Callistoa, mutta siellä on erityylisiä biisejä kuin aiemmin.

En osaa oikein vastata kauhean järkevästi tuosta uudistumisesta. Tehtiin levyä niin kuin aina ennenkin ollaan tehty: rehellisesti, intuitiivisesti ja sen enempää miettimättä, miltä sen pitäisi kuulostaa. Tämmönen tuli tällä kertaa, ja me olemme todella tyytyväisiä.”

Lähdette uuden levyn myötä myös mittavalle Euroopan-kiertueelle. Onko hiljaiselonne aikana ulkomailta kyselty uuden Callisto-materiaalin ja keikkojen perään?

”On kyselty aika paljon, ja nyt on mukava lähteä rundille uuden levyn kanssa.”

Mikä vanhoista levyistänne on näin kauempaa tarkasteltuna onnistunein?

”Vaikea kysymys, jokainen edustaa sen aikaista bändin tasoa, elämäntilanteita ja meidän musiikillisia mieltymyksiä. Ehkä Noir.”

Oliko uuden albumin tekeminen levytystauon jälkeen vaikeaa vai aiempaa helpompaa?

”Kyllähän se hieman jännitti mennä nauhoittamaan uutta levyä näin pitkän tauon jälkeen, mutta loppupeleissä Secret Youthin nauhoitus onnistui helpoiten, jos vertaa edellisiin levytyksiin – mikä on tavallaan hieman ironista. Studiossa oli mahtavan rento ilmapiiri: soundit loksahtivat paikoilleen, soitto sujui hyvin ja Jonas (Olsson, tuottaja) sai revittyä bändistä kaiken mahdollisen irti aika lempeällä otteella. Itse rakastan livenä soittamista studiossa enkä voisi koskaan ajatella palaavani vanhaan tyyliin, missä soittimet nauhoitetaan yksitellen.

Jos teidän pitäisi nimetä yksi kappale, josta levyyn tutustuminen kannattaisi aloittaa, minkä nimeäisitte?

Backbone.”

Millä tavalla kotimainen musiikkiskene on muuttunut kymmenen vuotta sitten julkaistun debyyttilevynne jälkeen? Oletteko kotonanne paremmin 2010-luvulla kuin hevibuumin täyttämällä 2000-luvun alkuvuosikymmenellä?

”En tiedä, onko mikään muuttunut ihan hirveästi. Toki meillä oli vaikea välillä sopia soittamaan eri bändien kanssa keikoille silloin aikoinaan. Oltiin liian raskasta sille porukalle, joka eivät raskaampaa musaa kuunnellut, ja toisaalta liian outoa tai erilaista metallia kuuntelevalle porukalle. Tosin en tiedä, onko asiaan edes tullut sen kummempaa muutosta.

Meille on periaatteessa ollut aina ihan sama, millaisten bändien kanssa ollaan soitettu. Tai no, ehkä joitain poikkeustapauksia on jonkun verran vuosien varrella ollut.”

Secret Youth julkaistaan 30. tammikuuta.