Rumban 10/13 Nousussa-bändinä esiteltiin Hopeajärvi, joka on lyhyessä ajassa vakuuttanut Suomen musiikkipiirit laidasta laitaan.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Jarkko Wickström
Mitä sinä tekisit, jos saisit keskellä yötä tekstiviestin, jossa tuttusi ilmoittaisi sinulle, että soitat tästedes rumpuja hänen uudessa rockbändissään?
Timo Tikka ajatteli tuossa tilanteessa, että ei kai siinä muukaan auta. Viestin lähettäjä oli Teemu Tanner, DWNSTRS– ja Lady Escape -kokoonpanoissa soittava Tikan tuttava, jonka bändeissä rumpali ei kuitenkaan ollut aiemmin soittanut. Tanner ja basisti Ari Salonen olivat juuri päättäneet perustaa Hopeajärvi-nimisen yhtyeen. Neljänneksi jäseneksi napattiin vielä kitaristi Ukko Perttilä.
Kukaan ei tosin tiennyt, millaista musiikkia yhtyeen olisi oikeastaan tarkoitus esittää.
”Kun saimme ensimmäisen keikkamme, meillä ei ollut valmiina yhtään biisiä. Senkin takia piti tehdä tällaista nopeasti syntyvää musiikkia”, Tikka sanoo.
”Teemu tarjosi treeneissä joitain löyhiä riffejä, ja niitä sitten soitettiin. Tyylimme syntyi aika luontevasti. Alkuasetelma on jäänyt tavallaan elämään, kun Teemu laittaa edelleen useimmat kappaleet alulle, ja ne sitten työstetään nopeasti biiseiksi ja soitetaan usein jo seuraavalla keikalla.”
Hopeajärven synnystä on nyt kaksi vuotta, ja siinä ajassa yhtye on päässyt pitkälle. Edellisessä Rumbassa julkaistussa Tulevaisuuden tusina -listauksessa musiikkialan vaikuttajat äänestivät Hopeajärven Suomen toiseksi lupaavimmaksi tulokkaaksi. Samassa numerossa Joonas Kuisma arvioi yhtyeen nimettömän esikois-ep:n neljän tähden arvoiseksi. ”Hopeajärvi on tämän hetken paras suomalainen rockbändi”, kriitikko uhosi.
Kuisma hehkutti levyarviossaan myös Hopeajärven keikkaa viime kesän Kuudes aisti -festivaaleilla. Samasta konsertista on puhuttu innostuneeseen sävyyn muissakin lehdissä. Miten Tikka muistaa tuon pienessä salissa esitetyn show’n?
”Missään ei ole ollut yhtä kuuma kuin siellä! Olihan se hienoa päästä soittamaan Kuudenteen aistiin, odotimme sitä tosi innolla. Nautimme soittamisesta ja nautimme siitä, että ihmiset näyttivät nauttivan keikasta”, Tikka maalailee.
Kuudennen aistin keikasta iloitsi myös Jussi Lehtisalo. Circle-johtaja sai olla kiinnitykseensä tyytyväinen – Lehtisalon Ektro-yhtiö nimittäin julkaisi heinäkuussa Hopeajärven esikois-ep:n. Jatkoa on luvassa.
”Hopeajärven Kuudes aisti -keikka oli yksi ainoista asioista, jotka ovat saaneet minut kaipaamaan eilistä ja nuoruuden vimmaista voimaa”, Lehtisalo kuvailee kokemusta ja jatkaa:
”Mieleeni tuli 1990-luvun alku, kun näin nuorena poikana häikäisevän Sweetheartin ensimmäisen kerran Porissa. Kuiskasin tuolloin ystävälleni: ’Sitten kun ollaan noitten ikäisiä, niin just tuollaista musiikkia mekin soitetaan’. Myöhemmin kuulin, että bändin kaikki soittajat olivat meitä vuoden tai kaksi nuorempia.”
Lehtisalon mukaan Ektro-diili syntyi suosittelujen tuloksena. Ensin Hopeajärven keikoilla vieraillut tuttava oli viestittänyt hänelle näkemästään. Kun Circle-kitaristi Janne Westerlundkin vieraili Hopeajärven Semifinalin-keikalla ja raportoi Poriin kokemuksiaan, alkoi Ektro-johtaja kiinnostua todella. Sen jälkeen vaihdettiin vielä muutamia äänitteitä, ja sopimus oli selvä.
Timo Tikka muistelee diilin syntyä samansuuntaisesti.
”Se oli ihan onnellinen sattuma, ainakin minun näkökulmastani”, hän sanoo.
”Olimme menossa Hervantaan keikalle, ja sain kuulla, miten Jussi Lehtisaloksi esittäytynyt mies oli meilissä kertonut Ektro-yhtiöstään. Hän oli kuullut usealta taholta, että musiikkimme saattaisi olla kiinnostavaa. Siitä alkoi kirjeenvaihto, jonka seurauksena Ektro julkaisi heinäkuussa 12-tuumaisen mini-lp:mme. Levy tuli painosta puolisen vuotta ensimmäisten viestien lähettämisten jälkeen.”
Kun Lehtisalolta kysyy, millaisia tyyppejä Hopeajärven muusikot ovat ihmisinä, hän sanoo: ”Herrasmiehiä, joilla palaa sisällä kirkas liekki”.
Hieman kryptinen vastaus, mutta sen merkityksen ymmärtää paremmin Tikan kanssa keskustellessa. Rumpali vaikuttaa leppoisalta, jopa kiltiltä kaverilta, joka ei mielellään pahoja puhu.
Ei tässä muuten olisi mitään järin kummallista, mutta leppoisuus ei osu yhteen Hopeajärven musiikin kanssa. Bändiä verrataan ahkerasti esimerkiksi Radiopuhelimiin ja Sielun Veljiin, joista varsinkin ensin mainittu on kuuluisa tylystä asenteestaan ja sivaltavista sanoituksistaan.
Hopeajärvenkin musiikki on kulmikasta, rämisevää ja hyökkäävää. Kun bändi laulaa ”Sun vaatteet kiinnostaa, sun elokuvamakusi kiinnostaa, sun opiskeluhistorias kiinnostaa, sun likinäkösi kiinnostaa”, sanomassa aistii aimo annoksen hirtehisyyttä.
Tikan puheista ei sen sijaan sellaista erota. Kun häneltä esimerkiksi kysyy mielipidettä Suomen musiikkikentästä, hän iloitsee sen olevan ”täynnä mahdollisuuksia”.
”Jos joku on sitä mieltä, ettei suomessa tehdä hyvää musaa, hän käy väärissä paikoissa”, rumpali sanoo.
Vaikeita keikkatilanteita kysyttäessä Tikka vastaa, että ”jokaisesta keikasta voi löytää jonkun opetuksen, vaikka kaikki ei menisikään putkeen”. Kun puheeksi tulee musiikkipiireissäkin vastaan tuleva falski brändääminen, tyytyy muusikko toteamaan, että ”kaipa jotkut sitten kokevat sen tarpeelliseksi”. Kun keskustelu kääntyy Jussi Lehtisalon ja Ektron tiukkaan antikaupallisuuteen, Tikka kertoo Hopeajärven tekevän musiikkia vain sanomisen halusta – mutta saman tien hän kiirehtii lisäämään, ettei näe ”toisaalta siinäkään mitään väärää, jos joku haluaa saada musasta rahaa”.
Mukavien miesten yhtyekö Hopeajärvi onkin?
”Mitähän tuohon nyt sanoisi. Jos sanoo jotain pistävästi, ei se tarkoita, etteikö voisi muuten olla leppoisa. Eihän kaikkien sanoitusten tarvitse olla henkilökohtaisia”, Tikka sanoo.
”Bändien tekstit otetaan monesti mielipiteinä, vaikka nehän voivat olla vain ympäristön tarkkailua. Vittumaisuuden sijaan meissä on ennemmin vimmaa. Eikä se ole sama asia kuin yltiöpositiivisuus.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 10/13.