Haastattelu: Faarao Pirttikangas kertoo, millainen maailmanloppu olisi, jos hän saisi päättää

Faarao & Kakspäinen narttu on kitaristi-laulaja Faarao Pirttikankaan, jouhikonsoittaja Pekko Käpin ja soitinrakentaja Juhana Nyrhisen muodostama trio. Kokoonpanon debyyttipitkäsoitto Kukaan ei korvaa äitiä ilmestyi marraskuussa Helmilevyjen avustuksella.

”Levy on otettu vastaan ihan hyvin, vaikka Faaraon bändilevyihin sitä vertaavat ovat olleet ihmeissään”, Pirttikangas kertoo.

Miten Pirttikangas itse vertaa Kakspäisen nartun soundia taustabändiinsä Kuhmalahden Nubialaisiin?

”Jouhikko–kitara–laulu–hälyäänet-kokoonpanossa toimiva Kakspäinen narttu soi paljon riisutummin ja brutaalimmin. Nubialaisia on nauhoitettu kahdeksalle raidalle, nyt käytössä on ollut kahdesta neljään, ja olemme hakeneet tarkoituksella raakaa ja hälyistä soundia.”

Käpin kanssa ovat esiintyneet duo-kokoonpanossa sekä Pirttikangas että Nyrhinen. Miten tämä trio loppupeleissä hakeutui kasaan?

”Olen ollut Pekko-fani jo vuosikausia. Tutustuin häneen, kun hän esiintyi Cosmo Jones Beat Machinen lämppärinä. Puhuttiin, että olisi hauska tehdä joskus musaa kimpassa. Siinä ehti vierähtää 5–6 vuotta, ennen kuin mitään tapahtui”, Pirttikangas sanoo.

”Juhanan tapasin ensimmäistä kertaa jollain punk-keikalla Vastavirralla. Olin digannut Käpin ja Nyrhisen yhteistyöstä, ja Juhanan mukaantulo tuntui soundien perusteella erittäin luontevalta ja perustellulta.”

Kakspäisessä nartussa yhdistyvät Pirttikankaan mukaan hänen soolomateriaalinsa delta- ja gospel-blues, Nyrhisen punktausta ja Käpin peloton suhtautuminen jouhikkoon.

”Itse soundiin Juhanalla on kuitenkin ollut suurin rooli tuottajana ja styrkkareiden volumenappien kaakkoon kääntäjänä.”

Faarao & Kakspäinen narttu on mahdollista nähdä seuraavan kerran 24. tammikuuta Helsingin Hard Rock Housessa ja 30. tammikuuta Tampereen Telakalla. Kolmikko on ehtinyt soittaa muutaman keikan yhdessä, miten on lähtenyt?

”Paremmin ja paremmin. Täytyy sanoa, että nyt alkaa livemäiske löytyä.”

Pirttikangas on keikkaillut muun muassa soolona, duona Käpin kanssa, isommassa bändikokoonpanossa Nubialaiset rinnallaan ja nyt triona. Soolokeikkojen brutaalista bluesista on matkaa isosti soiviin nubialaissovituksiin. Minkälaisia eroja tulee päällimmäisenä mieleen?

”Kaikki ovat erilaisia ja omanlaisiaan kokemuksia, jotka ruokkivat toisiaan. Välillä on vapauttavaa lähteä soittamaan soolona, kun on itse vastuussa kaikesta eikä ole niin paljon säätämistä. Sitten toisaalta nautin suunnattomasti muiden kanssa työskentelystä ja jopa rivimiehenä olosta, kun ei tarvitse olla kaikki langat käsissä. Välillä kaikkien näiden proggisten keskellä saattaa tuntua sekavalta, jopa minusta itsestäni.”

Keväällä yllä listatut kokoonpanot saavat jälleen jatkoa.

”Olen menossa tällä viikolla treenaamaan Talmud Beachin kanssa. Ainakin huhtikuulle on buukattu Faarao & Talmud Beach -keikkoja.”

Pekka ”Faarao” Pirttikangasta näkee myös Cosmo Jones Beat Machinen riveissä. Bändi on keikkaillut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta helmikuussa ilmestyvä pitkäsoitto päättää seitsemän vuoden levytystauon.

”Yllätyin itsekin, kun tajusin, kuinka pitkä aika edellisestä levystä on. Syynä tähän on oikeastaan raju haja-asutus. Kokoonpanoa asuu Tampereella, Turussa, Helsingissä ja Kuopiossa, niin ei sitä ihan joka viikko pääse treenailemaan. Luvassa on livemäinen rokettirollilevy ja kompakti boogiepakkaus!”

Onko Faarao Pirttikangas Pekka Pirttikankaan alter ego vai lempinimi?

”Ei Faarao mikään rooli ole. Otin sen käyttöön suomenkielisiä projektejani varten.”

Faaraon & Kakspäisen nartun levyltä on kuultavissa myös rituaalimusiikin piirteitä, ja sanoituksissa viljellään runsaasti hengellistä kuvastoa. Minkälaista hengellisyyttä Faarao edustaa?

”Jaa-a. Olen kotoisin Varpaisjärveltä, missä on ollut vahva körttimeininki. Körttiseuroja järjestetään edelleen. En ole kauheasti niissä pyörinyt, mutta ovatkohan ne jättäneet kuitenkin viboja? Paikallinen kanttori opetti minua soittamaan. En kuitenkaan kuulu kirkkoon. Minulla on oma kirkko”, Pirttikangas naurahtaa.

”Kai sitä hengellisyyttä on imetty afroamerikkalaisesta gospelmusasta ja sen diggailusta. Olen soittanut yhden ensimmäisistä keikoistani kalifornialaisen gospelkuoron taustakitaristina yläasteiässä.”

Kukaan ei korvaa äitiä -albumi päättyy melko apokalyptisiin tunnelmiin. Minkälainen olisi maailmanloppu, jos Pirttikangas saisi päättää?

”Saisi olla aika leppoisa. Töpseli irti seinästä ja kaikki pimeäksi. Ei enempää itkua ja kärsimystä tänne.”

Tom Waits ja Tuomari Nurmio mainitaan lähes joka kerta Pirttikankaasta puhuttaessa.  Hän on ilmaissut ärtymyksensä laiskoihin toimittajiin, jotka eivät pysty kaivamaan yhtään pintaa syvemmälle.

Laitetaanpa mies sitten itse hommiin: listaa haastattelun lopuksi viisi biisiä, joista olet imenyt vaikutteita.

Bob Landersin Cherokee Dance, Monroe Moe Jacksonin Go Away From My Door, Screaming Jay Hawkinsin Constipation Blues, Reverend Charlie Jacksonin Morning Train ja Blind Willie Johnsonin Dark Was the Night, Cold Was the Ground.”