Iisa Pykäri julkaisi juuri toisen soololevynsä Kukaan ei oo kenenkään. Kuten nimi antaa ymmärtää, albumi käsittelee rakkautta maanläheisesti ja koruttomastikin. ”Rakkauden kauneus piilee sen traagisuudessa”, Iisa sanoo.
Asetelman kiinnostavuutta lisää se, että albumin tuottajana toimi Iisan puoliso Mikko Pykäri. Millaista on tehdä rakkauden varjopuoliinkin keskittyvää levyä näin läheisen ihmisen kanssa? Kysyimme artistilta tätä ja paria muutakin asiaa.
Uusi levysi tuntuu suhtautuvan ihmissuhteisiin sangen surumielisesti ja lannistuneesti. Pitääkö tämä tuntuma paikkansa, vai onko albumilla mielestäsi erilainen pohjavire?
”Surumielinen? Aika pitkälle kyllä. Lannistunut? Ei. Levyn alaotiskkona voisi olla Rakkaus 360 astetta, ja olen sitä itse asiassa aika paljon levystä puhuessani käyttänytkin.”
”Tämä on rakkauslevy, mutta ei parisuhdelevy. Rakkautta käsitellään siinä sen kaikilta kulmilta ja rakkaussuhteen eri vaiheista käsin, kuitenkin aina yksilön näkökulmasta eikä me-perspektiivistä. Rakkauden kauneus piilee sen traagisuudessa, ja sitä myöden levyllekin muodostui traaginen pohjavire. Mutta itse en näe siinä lannistuneisuutta.”
Miksi ”Kukaan ei oo kenenkään” oli sinulle niin tärkeä teema, että valitsit sen levysi nimeksi?
”Se kiteyttää koko ’rakkaus 360 astetta’ -ajatuksen. Se on palikkamaisen yksinkertainen oivallus, joka itseeni on osunut aika kovaa, ja se on jotain yhtä aikaa kipeää ja kaunista. Kun biisi syntyi, oli selvää että siitä tulee albumin nimiraita juuri tuon kipeänkauneuden vuoksi. Ja yksinkertaisuutensa. Simppeliys ja paljaus viehättävät minua, sillä niissä on rohkeutta. Tämän levyn rohkeus onkin nimenomaan sen paljaudessa.”
Teit uuden levysi puolisosi Mikko Pykärin kanssa. Kuten sanottu, albumisi kertoo rakkaudesta ja ihmissuhteista vähemmän hohdokkaaseen tapaan. Aiheuttiko tämä levyn tekoprosessiin jännitteitä?
”En usko, että sisällöiltään tällaista levyä olisi ollut mahdollista tehdä ensisijaisesti pariskuntana. Näissä teemoissa liikuskeleva levy täytyy pystyä tekemään työparina tai -kavereina, tai se on ainakin oma kokemukseni.”
”Minun soolouranihan ei ole mun ja Mikon yhteisprojekti, vaan todellakin minun soolourani, jossa biisit ovat minun ja Mikko on toiminut levyjen tuottajana. Yhteistyö on rajattu eri tavalla kuin Reginassa, joka on aina ollut yhteinen visio ja jonka biisit ovat nekin yhteisiä. Se helpottaa henkilökohtaisten ja rohkeiden aiheiden käsittelyä: allekirjoittajana toimin pelkästään minä, ja Mikko on enemmänkin kuin minulla töissä.”
”Pariskunnan ei ole aina helppoa siirtyä työpariasetukseen, eikä tämäkään levy liian helposti syntynyt. Mutta prosessi ei olisi voinut mennä niin, että aluksi olisin Mikolta tiedustellut, että mitkähän aihepiirit olisivat hänen mielestään kivoja levylle ja millaisella rajauksella.”
”Minulla oli puhtaasti sisäiset motiivit tämän levyn tekemiseen, enkä olisi mitenkään pystynyt suodattamaan tekstejä jotenkin kädenlämpöisemmiksi tai vähemmän latautuneiksi vain siksi, että niitä olisi vaarattomampaa työstää. Jos sisällöt olisivat olleet Mikolle liikaa, tuottajaksi olisi pitänyt löytää joku toinen tyyppi. Eihän missään ole määrätty, etten saa tehdä musaa kenenkään muun kuin Mikon kanssa.”
”Mikko yksinkertaisesti on lahjakkain tuntemani tuottaja, ja arvostan hänen ammattitaitoaan kovasti. Se, että sain hänet tuottajaksi omalle levylleni on varmasti hyvien henkilökohtaisten suhteiden ansiota.”
Jos saisit antaa 20-vuotiaalle itsellesi neuvoja rakkauselämässä, mitä sanoisit?
”Sanoisin, että älä hätäile ja että luota sydämeesi.”
Albumin kappale Kosketa mua käsittelee intohimoa tavalla, mitä ei Reginan tuotannossa tai soololevylläsi ole juuri kuultu. Mistä sait inspiraation tähän kappaleeseen?
”Onneksi sitä ei tarvitse ihan hirveän etäältä lähteä kaivelemaan. Intohimo on koodattuna ihmisen perusolemukseen, ainakin useimmiten.”
Mistä kappaleesta albumillasi olet erityisen ylpeä?
”Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä Yöllä uimarantaan ja Tuu tänne. Olen koko levystä kyllä tasaisen ylpeä.”
Jos päättäisit tehdä levyn ilman Mikon tuotantopanosta, kenen tai keiden tuottajien kanssa haluaisit työskennellä?
”Mulla on noin kaksi nimeä mielessä. Mutta jos tilanne tulisi eteen, haluaisin kysyä heiltä asiaa ensin ihan kasvotusten.”
Millä mielin olet seurannut kesällä kärjistynyttä keskustelua suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä ja pakolaisten vastaanottamisesta?
”Huolestunein. Pitäisi kohdata realiteetit eikä puhua asioista akselilla mikä on kivaa ja mikä ei. Ei kukaan kai väitäkään, että pakolais- tai maahanmuuttaja-asiat olisivat täysin haasteettomia. Mutta on itsestään selvää, ettei Suomi voi jättää siirtolaiskriisiä muiden maiden hoidettavaksi.”
”Suomen pitää keskittyä rajojen vahtimisen ja näyttävän kinastelemisen sijaan siihen, että turvapaikkoja tarjotaan mahdollisimman monille niitä tarvitseville ja haasteisiin etsitään mahdollisimman kitkattomia ratkaisuja.”
Jos sinä saisit päättää, millä tavalla Suomen taloustilanne käännettäisiin parempaa kohti?
”Voit olla varma, että kertoisin, jos minulla olisi tähän ratkaisu takataskussa. Seuraan kyllä yhteiskunnallista keskustelua, jos sitä ajat takaa.”
Miltä Reginan juhlakeikka Flow’ssa tuntui?
”Hyvältä. Lämmitti mieltä nähdä niin valtava määrä väkeä odottamassa auringonpaisteessa meidän esiintymistämme. Olo oli rento ja iloinen. Oli myös mahtavaa soittaa lavalla, jolla esiintyi pelkästään omia idoleita vuosien varrelta: Belle & Sebastian, Roisin Murphy ja Pet Shop Boys.”
Siitä ei varmaan pääse mihinkään, että Regina otetaan aina soololevyjesikin yhteydessä esille. Onko yhtye tuntunut missään vaiheessa painolastilta, josta haluaisit päästä irti?
”On.”
Kukaan ei oo kenenkään arvioidaan 4. syyskuuta julkaistavassa Rumbassa 4/15.