Haastattelussa Yournalist – Kauhunsekaista virnuilua

03.05.2012

Ruohosen muusikkosukuun kuuluvat veljekset Oskari ja Santeri sekä The Friend -yhtyeen Mikko Koskinen perustivat mökkireissulla Yournalistin. Nyt kolmikko pyrkii härnäämään indiepuritaaneja ja yllättämään yleisönsä.

Teksti: Saku Schildt, kuva: Drink Tonight Records

Jos jokin musiikkigenre tarvitsee pientä hämmentämistä, se on englanninkielinen indierock. Ja termillä tarkoitetaan siis Mew’n, Editorsin, Explosions in the Skyn, MGMT’n ja tuhansien muiden tanssittavia rytmejä ja kaikuisia kitaroita hyödyntävien yhtyeiden armadaa.

Genreä, tai oikeammin sen jyrkkämielisimpiä kuuntelijoita, vaivaa nimittäin turhan usein samanlainen fundamentalismi kuin totisinta metalli- tai grungeväkeä parina edellisenä vuosikymmenenä. Oikeaoppisen cooliuden metsästäminen vie tilaa kokeilunhalulta ja rennolta itseironialta.

Kenties siksi turkulainen Yournalist on kiinnittänyt musiikkialan ammattilaisten huomion. Esimerkiksi Radio Cityn musiikkipäällikkö ja Rumban avustaja Jussi Mäntysaari innostui kuvailemaan bändiä viime vuoden Tulevaisuuden tusina -äänestyksessä ”ennakkoluulottomaksi ja suvereeniksi”.

Tärkeintä on, että hienoja sävellyksiä ei ole sovitettu kuulostamaan tämän hetken soundilta. Yournalist kuulostaa itseltään”, Mäntysaari hehkutti Rumbassa 14/11.

Yournalistin laulaja ja kitaristi Oskari Ruohonen myöntää pienen hämmentämisen olevan yhtyeensä asialistalla, vaikkakin sivujuonteena. Oskari ja Santeri vaikuttivat aikaisemmin Traffic Islandissa, joka edusti perinteisempää indiehissuttelua, ja uudella projektilla haluttiin tehdä jotain aivan muuta.

Emme varsinaisesti miettineet, että nyt tehdään jotain tosi erikoista, vaan kummalliset kokeilut tulivat mukaan itsestään. Paikka paikoin tosin provosoimme tahallamme ja teemme asioita päinvastoin kuin porukka neuvoo tekemään”, Oskari sanoo.

Yournalist perustettiin mökkihörpöttelyn seurauksena, kun Ruohosen veljekset ja turkulaisen The Friendin kitaristi Mikko Koskinen rentoutuivat Turun saaristossa soitinten kanssa hullutellen. Hauskasta iltamasta muodostui ajan mittaan toistuva traditio.

Heti ekalla reissulla tarttui mukaan 12 biisiä ja bändin nimi. Silloin kaikki oli vielä vitsiä, mutta kun aloimme käydä mökillä useammin, oltiin välillä jo tosissaan”, Oskari sanoo.

Välillä tulee kyselyä, onko Traffic Island nyt sitten lopetettu, mutta ei se ole. Ehkä taas jossain vaiheessa menee hermot tämän bändin kanssa, ja haluamme Santerin kanssa palata sen pariin. Kun keskustelimme Mikon kanssa aiheesta, hän sanoi, että hänelläkin on kova halu pysyä Friendissä. Tällä hetkellä vain Yournalist on kaikilla päällimmäisenä ajatuksissa.

Huumorimieli kuuluu Yournalistin soundissa yllättävyytenä: perinteisten kaikukitaroiden keskelle saattaa iskeytyä äkkiarvaamatta raskaita särösoundeja, kunnes seuraavassa kappaleessa siirrytään aurinkoisiin Karibia-tunnelmiin.

Videomuodossa yhtye vetää sitten jo täysin viileyssääntöjen ulkopuolelle. C’mon People -biisin kuvitteellista kykyjenetsintäkilpailua kuvaavassa musiikkivideossa yhtye on tälläytynyt vuoroin tukkarock-kokoonpanoksi, 1990-luvun hymypoikabändiksi ja Dimmu Borgir -henkiseksi metalliyhtyeeksi.

Musiikin tempoileva tyyli on innoittanut myös kriitikot lennokkaisiin kuvauksiin. Rumbassa 9/11 Jussi Saarinen kuvaili Yournalistin Nigerian Girl -ep:n arviossa, kuinka ”nimibiisin afroindiestä ponnahdetaan funkrock- ja nu-metal-vaihteen kautta Hi-fi Touristin folkpunk-hilpeilyyn, kunnes ep päättyy Powercock Fantasian röyhkeään tukkaheavysooloon.

Minkälaisia kommentteja vallattomuus on tuonut? Yournalistin kohdeyleisöä lienee kaikesta huolimatta Flow-festivaalissa viihtyvä väki, ja osa tästä joukosta saattaa karsastaa hirtehisyyttä.

Kyllä keikoilla on välillä kuullut välikäsien kautta, ettei joku ole ihan päässyt hommaan sisälle. Livenä meininki tosin vähän tasoittuu, kun lavalla ei viljellä yhtä paljon häröilyä kuin levyllä. Keikat ovat enemmän rockia”, Oskari sanoo myhäillen.

Taisi jossain arvostelussakin lukea, ettei bändi ole löytänyt omaa juttuaan. Voidaan kyllä nyt sanoa, että tämä on nimenomaan se meidän juttumme. Ei meillä ole tarkoituskaan löytää yhtä selkeää sapluunaa.

Huumoribändi-leima on harvoin yhtyeille mieleen, eikä Yournalistkaan sellaista kaipaa. Oskari nostaa yhtyeen tyylilliseksi esikuvaksi The Beatlesin, joka sekin nousi puhdasverisenä pop-bändinä mutta joka ei loppujen lopuksi välittänyt lainkaan genreluokitteluista tai ennakko-odotuksista.

Vähän kliseisesti voi sanoa, että olemme musiikkimaultamme kaikkiruokaisia. Mökkireissuilla ollaan kuunneltu kaikkea Tori Amosista mörkömusaan. Beatlesia ollaan kuitenkin kuunneltu yhdessä tosi paljon. Siinä on jotain hienoa, miten ne eivät halunneet äänittää jotain Please Please Metä uudelleen, vaan tekivät mitä mieleen juolahti”, Oskari sanoo.

Ollaan kyllä puhuttu saunapalavereissa, että pitää varoa, ettei humoristisuus mene liian pitkälle. Olisi surkeaa, jos porukka löytäisi kaikista biiseistä vain vitsejä. Eiköhän tästä kuitenkin välity yleisölle, että olemme ihan tosissamme, kun otamme kuitenkin homman vakavasti.

Tämä istuttaakin Yournalistin tekemisiin hieman vinoutuneen näkökulman. Yhtyeen levyn nimi on Horror and Terror, ja siltä löytyy nimibiisin lisäksi muun muassa sellainen kappale kuin Concentration Camp Comedy. Kaiken kaikkiaan orkesterilla tuntuu olevan jonkinlainen juttu kauhuaiheiden kanssa flirttailemiseen.

Millainen juju tällaiseen pelko & kauhu -intoiluun liittyy?

Kyllä me yritimme saada esimerkiksi levyn aloittavaan Horror and Terror -kappaleeseen ihan aidosti ahdistavaa tunnelmaa. Kauhujuttu on ollut mukana Yournalistin alkuajoista asti, kun laitoimme mökillä valot pois ja pelottelimme toisiamme tavoilla, joita ei kannata tässä mainita”, Oskari sanoo.

Mietimme kyllä yhdessä välissä, että laittaisimme jotain muuta levyn nimeksi, mutta pysyimme lopulta tässä. Kauhuidea liittyy aika paljon sellaiseen elokuvamaiseen ajatusmaailmaan, että tunnetila voi vaihtua jopa biisin sisällä samalla tavalla kuin hyvän leffan käsikirjoituksen juonenkäänteissä.

. . .

Haastattelu on julkaistu Rumbassa 4/12.

Lisää luettavaa