Von Hertzen Brothers on rakastettu ja inhottu yhtye. Bändin progehippijooga-imago ihastuttaa joitain, mutta siihen myös liitetään kernaasti kaikenlaisia häijyjä kärjistyksiä, joita sopii mutista happamasti keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Tarjosimme yhtyeelle tilaisuuden sanoa oma näkemyksensä näistä kokkapuheista, ja esittelemme tässä lyhennelmän uusimmassa Rumbassa julkaistusta artikkelista. Kie von Hertzen vastaa.
Teksti: Oskari Onninen, kuva: Matti Pyykkö
Hippeys on harkittu osa imagoanne.
”Emme ole sisällä niissä skeneissä, joissa kelataan imagoa. Imago on yksi asia, ja tarina on toinen. Kaikki haluavat, että sinulla on tarina. Siksi olemme joutuneet tiivistämään ja verbalisoimaan sitä tarinaa. Siinä tarinassa näkyy se, että Mikko oli Intiassa ja henkistä osastoa, jonka voisi liittää hippeyteen. Imago liittyy siihen, miten käyttäydytään, mistä puhutaan, millaisia vaatteita käytetään. Minun sanastossani imagon miettiminen on yksiselitteisen negatiivista, koska se on teennäistä. Meillä kaikki perustuu aitouteen.’
Olette hankalia ja vaativia yhteistyökumppaneita.
”Kyllä. Meidän tapauksessamme vaativuuteen ja hankaluuteen liittyy, että on kolme veljeä, jotka ovat välillä samalla ja välillä eri puolilla. On yhteistyökumppaneille vaikeaa, kun ei ole tiettyä diktaattoria, joka sanelisi että miten mennään. Myös perfektionismi on meille yhteinen luonteenpiirre, joka näkyy vaativuutena ja hankaluutena. Se aiheuttaa konflikteja mutta myös arvostusta, kun ihmiset tajuavat, että teemme tätä tosissamme.”
Haluatte maailmantähdiksi.
”Ei ja joo. Tässä ei ole mitään harhakuvitelmia sellaisesta. Menestystä voi mitata monella tavalla. Perusfiilis on koko ajan se, että kaikki mitä tapahtuu, on jo itsessään palkintoa. Kaikki mikä ei kasva, kuolee. Luonnonlait vallitsevat. Olemme pyrkineet pitämään juttumme tuoreena, minkä vuoksi välillä on vaihdettava yhteistyökumppaneita, kuten levy-yhtiötä tai ohjelmatoimistoa. Sillä tavalla tekemisessä säilyy energia. Kun tekee tätä englanniksi, on kuitenkin selkeä pyrkimys, että se leviäisi englanninkieliseen maailmaan. Jatkuvasti tulee baby stepsejä, mutta meidän on suhtauduttava tähän kärsivällisyydellä ja iloittava pienistäkin saavutuksista.”
Mietiskelykirjallisuus inspiroi teitä.
”Kyllä se pohja siellä on, ja se olisi kaikille hyödyllinen harrastus. Olen lukenut kaikki Coelhot ja De Mellot sekä Raamattua, Koraania ja Blavatskyn kaltaisia teosofeja. Mikosta ja Jonnesta en tiedä, kenen teoksia he ovat lukeneet. Meillä täällä pohjolassa on sekulaari yhteiskunta, jossa henkiset ulottuvuudet eivät ole kauhean läsnä. Musassamme taas itsetutkiskelu on isossa osassa. Musiikkia pitää pystyä tekemään monista aiheista, mutta me emme ole se bändi, joka tekee biisinsä dokaamisesta ja nussimisesta. Ei tämä kuitenkaan pelkkää meditaatiogospeliakaan ole.”
Syötte superfoodia ja joogaatte yhdessä
”Jokaiset treenit aloitetaan joogasessioilla, emmekä syö muuta kuin ituja. Sinun pitäisi nähdä Kaakkurinniemen itupussi. Ei ole mikään pieni, kun se ei ole mikään pieni jätkäkään. Eli väite pitää ehdottomasti paikkansa.”
Musiikkinne kuulostaa parhaalta pilvessä.
”Toivottavasti ei. Luen paraikaa Neil Youngin elämäkertaa. Sen ymmärtää, että mies tuossa vaiheessa avaa kaiken ja on rehellinen, mutta pakko sanoa, että sisälläni asuva pieni moralisti nostaa päätään noiden asioiden romantisoinnista. En diggaa sex, drugs and rock’n’roll -asenteesta muutenkaan. En ole absolutisti, vaikka minulla on ollut sellaisiakin kausia. Kiertueillamme 75 prosenttia bäkkäriviinoista jää juomatta.”
Annatte itsestänne kuvan henkevinä hippeinä, mutta olette kiinnostuneita kovista levymyynneistä.
”Olemme kiinnostuneita hengissä selviämisestä. Kaikki varmaan tajuavat, ettei meidän musamme ole mikään kultakaivos. Jos katsot muita ikäisiämme jätkiä, kaikki biisintekijät tekevät soolokeikkoja, tilausbiisejä muille tai ovat Idols-tuomareina. Miksiköhän? Mikko oli Talentissa, ja jokainen voi varmasti miettiä, miksi se oli siellä. Ei tämä ole mikään kultakaivos. Kukaan meistä ei ole muusikko siksi, että haluaisi vitusti rahaa. Meidän kaikkien perusluonteeseen kuuluu, ettei onnellisuus ole kiinni rahalla saatavista asioista, vaan tyydymme vähään. Minulle henkilökohtaisesti riittää vapaana hetkenä jo se, että kävelen risukkoon ja kuuntelen, kuinka lintu laulaa.”
Lue koko artikkeli Rumbasta 4/13.