Kingston Wall -kirjan kirjoittaja kertoo, kuinka vaikeaa oli selvittää, mikä edesmennyttä Petri Wallia oikein riivasi

Muun muassa Rumban entisenä päätoimittajana tunnettu Viljami Puustinen aloitti kolme ja puoli vuotta sitten massiivisen urakan: hän ikuisti Kingston Wallin legendan kirjaksi. Opuksen tekemisessä riitti vaikeuksia ja onnistumisia. Puustinen listaa tässä niistä olennaisimpia.

Toimittanut: Teemu Fiilin

Kaiken takana on Jylli
”Tiesin, että kirjaa luetaan kuin Päivi Räsänen Raamattua. Täytyi olla varma kaikesta, mitä kansien väliin laittaa. Tietoa oli aluksi vähän, ja vasta parinkymmenen haastattelun jälkeen tajusin, että minulla on koskematon ja mahtava tarina käsissäni. En halunnut tehdä tavallista kronologisesti kulkevaa rockhistoriikkia, vaan tahdoin pyöritellä tarinaa eri aikatasoilla.”

”Kirja kertoo Pete Wallista, mutta se alkaa Jukka Jyllillä ja päättyy Jukka Jylliin. Hän oli bändin kivijalka ja jalat maassa kaikessa. Oli huikeaa kuulla Kingston Wallin levyttämättömiä biisejä, joista Jyllin mukaan saisi julkaistua kokonaisen albumin!”

Peten kuoleman mysteeri
”Kuinka kirjoittaa Pete Wallin itsemurhasta ilman patetiaa tai repostelua? Jos poistetaan henkilökohtaisen elämäni lukuisat vastoinkäymiset ja yli 70 ihmisen haastattelujen purkamisen aiheuttama työ, isoin vaikeus oli se, kuinka selvitän vuonna 1995 menehtyneen Wallin mysteeriksi jääneen kuoleman. Kuinka saan ratkaisun, lopun kirjalle? Selvittämiseen meni aikaa, ja epätietoisuuden tuoman paineen alla eläminen ei ollut hauskaa. Kun jossain vaiheessa koin tietäväni, mitä tapahtui, olo oli kummallinen.Jouduin silti jatkuvasti luottamaan intuitioon. Pete häiritsi uniani ja haastoi henkimaailmasta käsin, että teen hyvää työtä.”

”Oli äärimmäisen vaikea ymmärtää, mitä hän mietti. Mikä häntä riivasi? Miksi hänellä ei ollut syytä enää elää? Jouduin käsittelemään mielenterveyden järkkymistä. Kuinka lahjakas taiteilija ja musabisnesmies ajautuu ensin pois tolaltaan, tulee sitten takaisin järkiinsä ja lopulta valitsee poistumisen? Miten kertoa tämä ilman sortumista sentimentaaliseen vuodatukseen tai kylmän psykiatriseen toteamiseen?”

”Minua helpotti tajuta, ettei Pete ollut koskaan narkkari. Aineiden käyttö oli hänelle kokeilua ja tiedon etsimistä. Oli suuri helpotus saada lähiomaisten kautta kirjallinen todiste siitä, ettei Pete ollut aineissa kuollessaan. Walli teki kaiken omasta tahdostaan. Sen jälkeen olikin rankkaa käydä läpi, miksi hän halusi pois tästä maailmasta.”

Peten pään sisällä
”Pete oli etsijä. Universaalin totuuden metsästäjä. Oli kova työ päästä Wallin ’pään sisään’, henkiseen maailmaan. Ja ilman happoa. Juttelin lukuisten ’samoilla taajuuksilla’ olevien ihmisten kanssa, luin teosofiaa ja Carlos Castanedaa sekä kahlasin ufovideoita ja Ior Bockin haastatteluja.”

Juha Javanaisen toimittama Ior Bock -opus Väinämöisen mytologia on yhtä pätevää kamaa kuin mikä tahansa vastaava myytti kuten Vanha testamentti, Tolkienin tarut tai Barrien Mikä-mikä-maa. Joillekin se on totta, minä en ota kantaa. Mielenkiintoista ja koukuttavaa vaihtoehtoista historiaa se ainakin on. En ihmettele, että jotkut ovat friikahtaneet siihen. Olisihan se siistiä, että nykyisen Helsingin paikalla olisi sijainnut ihmiskunnan syntykoto!”

Pete uskonnon pauloissa
”Pete koki uskonnollisen herätyksen. Hän sai ilmestyksiä ja koki jumalallisia näkyjä, niin valoa kuin pimeyttä. Tämän tutkiminen ja kirjoittaminen oli todella vaikeaa, etenkin kun kirjan piti olla rockhistoriikki. Bockin saaga oli silti niin vaikuttava tekijä Tri-logy-levylle, että lemminkäisvalaistuminen piti käsitellä.”

”Päätin välttää osoittelua ja moralisointia ja kuvasin Peten herätystä kuin minkä tahansa tapahtuman. Eräät sanovat, että tuleehan se ilmi muutamista lauseista, että Pete ajautui jonkinlaiseen psykoosiin. Lopuksi Jeesus-psykoosiin.”

”Pete ei ollut tavallinen jätkä. Hän oli fiksu mutta impulsiivinen. Hän haki vaaraa prätkän selässä, lumilaudalla ja autoillessa. Jimi Hendrix romutteli Corvetteja, Pete Chevy-vania. Molemmat olivat kovia soittamaan studiossa soolojaan uusiksi, tutkimaan sisäavaruuden maisemia ja etsimään totuutta.”

Muusikko-Pete
”Pete oli ja on kitarasankari. Oli haaste kertoa kitaroista ja vahvareista soittajat ja kamafriikit huomioiden. Hänen esikuvinaan olivat muiden muassa Hasse Walli, Hendrix, Jeff Beck ja Jimmy Page. Namedropping oli väistämätöntä, mutta pyrin saamaan nimistä linkit Wallin musiikilliseen kehitykseen. Opin myös, että Peten ensimmäinen ja ainoa kitaraopettaja oli kapakkabluesmies Antsu Haahtela. Yleltä ja The Hypnomenistä tuttu kitaristi Pekka Laine oli Peten RUK-kaveri.”

”House-, tekno-, trancekulttuuri olivat iso osa Pete Wallin musiikillista ajattelua ja vapaa-aikaa vuodesta 1992 loppuun asti. Oli iso työ haastatella alan ihmisiä ja saada käsitys itselleni tuntemattomasta klubbailusta sekä metsäbileiden 1990-luvun kuvioista. Kuuntelin paljon 1990-luvun trancea. Kävin Goallakin, mutta vasta talvella 2012, kun trancebuumi oli jo auttamatta ohi. Mestat olivat yhä onneksi pystyssä, joten sain käsitystä miljööstä.”

Artikkeli julkaistu Rumbassa 2/14.