Klamydian Vesku Jokinen: ”Jos sanot tässä maassa olevasi isänmaallinen, olet heti natsi, fasisti tai rasisti”

Nalle Österman matkasi Vaasaan tervehtimään Klamydian laulajaa Vesa Jokista. Mikä pitää suomipunkin ikuisen räkänokan vireessä ja vetreänä? Tuhti haastattelu juhannusviikonlopun päättymisen kunniaksi, olkaa hyvät.

Teksti: Nalle Österman, kuva: Klamydia

”Miksi Rumba haluaa haastatella Klamydiaa juuri nyt?” ihmettelee Vesa Jokinen useaan otteeseen keskustelumme aikana. Mikä ihme tuo on? 20 vuodessa toistakymmentä pitkäsoittoa julkaissut ja yli 600 000 levyä myynyt Klamydia on noussut kuvia kumartelematta suomirockin aatelistoon, joka soittaa satakunta keikkaa vuodessa ja vetää tuvat turvoksiin. Silti listaykkönen herättää monissa edelleen ärtymystä ja vihaa – niin hipstereissä ja punkkareissa kuin Yleisradiossa ja Jone Nikulassa.

Jos musiikkinne olisi rakennus, millainen se olisi? Näin kuului viimeiseksi esitetty Rumba-lehden vakiokysymys pitkän aikaa 1980- ja 90-luvuilla. Koska nostalgia on pop ja Klamydiakin yhtye, jonka musiikissa kuuluu kaikuja vuosikymmenten takaa, mikä voisikaan olla sopivampi kysymys aloittaa Rumban Klamydia-haastattelu vuonna 2011?

”Mitäköhän mä viimeksi tuohon vastasin, silloin se oli varmaankin joku huojuva korttitalo. Tällä hetkellä se voisi olla jämäkkä ja hyväkuntoinen hirsitalo, joka seisoo jollakin laajalla aakeella Pohjanmaalla”, Klamydian laulusolisti ja ainoa alkuperäisjäsen Vesa ”Vesku” Jokinen hymyilee aurinkolasiensa takaa vaasalaisen hienostoravintolan Strampenin rantaterassilla kevään ensimmäisenä hellepäivänä.

Strampenin terassi soittaa etupäässä ruotsinkielisiä hittejä, nyt raikaa Gyllene Tiderin Sommartider vuodelta 1981.

”Täällä kaupungissa on kuitenkin RKP niin vahva, täällä puhalletaan aina kahteen hiileen.”

Jokinen manaa kielipoliittista nahistelua, mutta antaa kotikaupungille myös kehuja.

”Jostakin on kaupungille annettava kiitosta, sillä Vaasan kaupunki kunnosti taannoin Rock-Werstas-nimisen paikan ja luovutti sen takaisin bändeille. Olin varma, että siitä tehtäisiin joku virasto.”

Et ole koskaan ajatellut muuttavasi Helsinkiin alan piireihin pyörimään?

”En todellakaan! Juice aikoinaan sanoi, että Helsingissä on parasta Tampereen suuntaan lähtevät junat. Mä en ole mitenkään kauhean ihastunut Helsinkiin, siihen helsinkiläiseen katumaisemaan, ihmeelliseen sisäänlämpiävyyteen ja ihmisten kireisiin ilmeisiin. Kaikilla on muka hirveän kiire johonkin ilman syytä. Se ei ole mun paikkani.”

Vaasalainen Klamydia aloitti uransa 1988 melodisena punkrock-yhtyeenä, jossa kuului kaikuja niin Misfitsistä kuin Ramonesista. Huomiota herättivät myös räväkät ja suorasukaiset sanoitukset, joissa otettiin kantaa niin yhteiskunnallisiin aiheisiin ja ilmiöihin kuin paikalliskulttuuriin ja siinä operoiviin henkilöihin.

”Mun isoveli oli kahdeksan vuotta mua vanhempi, sitä kautta kuuli varhain kaikki rankat jutut. Viimeistään vounna 1977 olin täysillä mukana kotisoffalla, ja lastenlaulut jäivät aika nopeasti.”

Aluksi Klamydia otettiin avosylin vastaan Suomen punk-piireissä. Suosion kasvaessa ei kulunut kauaa, kun punkkarit alkoivat pitää Klamydiaa punk-aatteen pettäjinä ja vihollisena.

”Jossain vaiheessa punkkarit alkoivat olla pahempia kuin uskovaiset. Tuli mieleen keesipäiset lestadiolaiset jotka katsoivat, kuka on hurskain. Mulle punk on ollut sitä, että saa olla, tehdä ja uskaltaa mitä haluaa.”

Suomen punk-piireihin syntyi kaava, jonka mukaan elää. Hirvittävästi tuomittiin ihmisiä, joilla eivät olleet samat mielipiteet ja vaatteet kuin muilla.

”Eräällä vallatun talon keikalla norjalaiset kasvissyöjät käskivät vaihtamaan pöytää, koska söin HK:n Sinistä. Mä otin ihan hillittömät pultit.”

Punkkareiden ahdasmielisyyteen hiiltyneet vaasalaiset tekivät omat ratkaisunsa.

”Haistatettiin kaikille paskat ja sanottiin, että me vaan syödään makkaraa, saunotaan ja pidetään hauskaa. Syökää te niitä porkkanoitanne ihan rauhassa ja haukkukaa toisianne, me pidetään kivaa.”

Suomipunkkareissa Klamydia aiheutti myös närää, kun solisti lähti armeijaan ja yhtye versioi Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen -klassikon.

”En tiedä, mitä silloin kakskymppisenä liikkui päässä, ehkä se oli vain se helpoin ratkaisu. Kun kuulin muutamien sivarien kokemuksista, niin mieluummin menin ampumaan rynkyllä kuin luuttuamaan lattioita”, mies lataa.

Jossakin vaiheessa Klamydian keikoilla alkoi käydä enemmän tavallista väkeä kuin punkkareita.

”Mun mielestä Klamydia on aina ollut punkbändi, ja tulee aina olemaan. Mun mielestä on hienoa, että keikoilla käy kaikenlaista väkeä.”

Tänä päivänä suomipunkkarit ympäri maan kokoontuvat Piffin, eli Punk in Finland -nettisivuston keskustelufoorumille vaihtamaan kuulumisia sekä kommentoimaan ajankohtaisia ikuisuusaiheita – kuten Klamydiaa.

”Me ollaan kutsuttu sitä kettutyttökeskustelupalstaksi. Meininki on näemmä ihan samanlaista siellä kuin ennen nettiä, eli järjetöntä kitinää!” Vesku nauraa.

”Tuollainen keskustelupalsta on noille lahkopunkkareille oikein hyvä mesta, siellä ne saa hurskastella. Usein ollaan saatu kuulla, että ollaan myyty ittemme. Kelle me ollaan myyty ittemme? Me ollaan tehty omakustanteita koko uramme ajan! Punkkarithan ne meidät listoille osti!”

Klamydian syyskuussa ilmestyvä kuudestoista studioalbumi kantaa nimeä Loputon luokkaretki. ”Minä olisin halunnut antaa levylle nimeksi Epätrendi, mutta muut eivät sitä kelpuuttaneet”, Vesa hörähtää. Mies paljastaa levyn olevan tuplalevy, toisen levyn ollessa häneltä salaa äänitetty live.

”Hyvä, että se äänitettiin salaa, sillä se kuulostaa helvetin hyvältä. Aina kun ollaan äänitetty keikkoja, niin jollain tavoin sitä jännittää. Nyt kun ei tiennyt äänityksestä, tuli helvetin hyvä!”

Vanhan liiton fanit eivät kuulemma tule pettymään, sillä tulevalla levyllä on ”perusklämää” todella paljon, mutta parissa biisissä sivutaan jopa ihmissuhteita.

”Tuntuu vain vuosi vuodelta hölmömmältä kehua omaa levyä. Rujoa taidetta oli yhtenäisempi pötkö, tulevalla levyllä on enemmän nyansseja. Nyt lanseerataan muun muassa sellainen käsite kuin munuaistinnitus, se keksittiin Uniklubin kanssa tehdyllä yhteiskiertueella”, Vesa hekottelee.

Esimakua albumilta on saatu kappaleesta Suomalainen tarina tehdyn videon ja singlen myötä. Lehdistötiedotteessa Jokinen kertoo laulusta seuraavaa:

”Suomalainen tarina -single on kaikista meistä tässä pienessä, hienossa maassa asuvista ihmisistä. Meidän olisi aika alkaa taas arvostaa itseämme suomalaisina, eikä minään ihmeen pienenä palana Eurooppaa. Ei suomalaisten tarvitse miksikään muuttua, tai juosta kaikkien ihmeen hapatusten ja trendien perässä. Tämän kansan perusluonne on itsessään niin hieno asia, että siihen ei pidä kenenkään kajota.”

Piffissä Klamydiaa on jo kuvailtu junttien suosimaksi perussuomalaiseksi persupunkiksi. Tietysti.

”Jaa, että politiikkaa. Tästä lähdetään hakemaan varmaan joitakin perussuomalaisjuttuja”, 41-vuotias solisti tuhahtaa.

Jokinen painottaa, ettei kuulu mihinkään puolueeseen.

”Mä olen suomalainen, en perussuomalainen. Mutta mun mielestä kun Suomessa kerran asutaan, niin suomalaiset pitää laittaa aina etusijalle. Niin muutkin tekevät! Toimittajat sanovat siihen, että ’ai perussuomalainen’. Ei, vaan suomalainen, saatana! Mun mielestä joka helvetin poliitikon pitäisi valvoa oman maan etuja. Ei näin pienen maan pidä yrittää parantaa koko maapalloa.”

Jokinen kertoo olleensa aina hyvin isänmaallinen ihminen.

”Mä ymmärrän, että tässä maassa jos sanot olevasi isänmaallinen, niin olet heti natsi, fasisti tai rasisti. Ei jumalauta, mä olen vain suomalainen ja tykkään asua Suomessa! Kavereistani varmaan puolet on suomenruotsalaisia, joten se siitä hurrivihastakin.”

Urallaan Klamydia on tähän mennessä myynyt yli 600 000 pitkäsoittoa, ja maata kierretään noin sadan keikan vuosivauhtia. Aika hyvin yhtyeeltä, joka on julkaissut kaikki julkaisunsa itse – lukuun ottamatta yhden studioalbumin, ep-kokoelman ja muutaman ep:n mittaista lyhyttä pyrähdystä Stupido Recordsilla 1990-luvun alkupuolella.

”Päivätyöni olen kyllä tehnyt ja maksanut niin perkeleesti veroja. Kyllä se oma veroprosenttikin nelosella alkaa”, Usvaputki Oy:n toimitusjohtaja Jokinen toteaa.

Klamydian bisnekset näyttävät pyörivän vallan mukavasti. Huhtikuussa 2011 Kauppalehtikin noteerasi Usvaputki Oy:n varallisuuden nettisivuillaan. Joulukuussa 2010 päättyneen tilikauden liikevaihto oli 447 000 euroa. Kaikkien kulujen jälkeen yhtyeeltä jäi viivan alle 145 000 euroa. Kauppalehden mukaan Usvaputken ja Klamydian kannattavuus on pääoman tuotolla mitattuna erinomainen.

”Sanotaan, että omaa firmaa ei kannata panna pystyyn kavereiden kanssa, mutta meillä homma on ainakin toiminut loistavasti. Onhan tässä taskunkin pohjalle jotain jäänyt, mutta työmäärään nähden ei mitenkään älyttömästi.”

Klamydia kävi taannoin neuvotteluja Apulannan pyörittämän Päijät-Hämeen Sorron ja Riiston kanssa Loputtoman luokkaretken julkaisusta, mutta sopimusta ei syntynyt.

”Kun on tehnyt omat hommansa yli 20 vuotta, ei sitä osaa muualle mennä. Jakelu on sentään nykyään ulkoistettu.”

Jokinen suhtautuu nykyään levyihin kuin käyntikortteihin. Tehdään uusi levy joka toinen vuosi, jonka jälkeen päästään taas keikoille.

”Suomessa kulutetaan musiikkia enemmän kuin koskaan, mutta se myy vähemmän kuin koskaan. Sääliksi käy niitä uusia bändejä, jotka koettaa musiikillaan tienata. Itse on saanut asuntolainan maksettua, mutta uusille yrittäjille tämä on mahdoton yhtälö.”

Vaikka Klamydian viimeisinkin levy Rujoa taidetta (2009) meni listaykköseksi ja sitä edeltänyt Klamydia (2007) kakkoseksi, eivät esimerkiksi YleX:n soittolistat ole auenneet Klamydialle.

”En minä tiedä, mikä siihen on syynä, sitä pitää kysyä radiopäälliköiltä. Ehkä se, että bändin nimi on Klamydia ja sanotaan asioita suhteellisen suoraan. Tai itse asiassa helvetin suoraan. Kai se tietynlaisia kuulijoita ärsyttää suunnattomasti. Rehellisesti toivon, että tuollainen soittolistameininki loppuisi. Jos jotain diggaamaani biisiä soitetaan 4 000 kertaa, en varmasti diggaa sitä enää.”

Myöskään tosi-tv:lle ja television musiikkikilpailuille Jokinen ei syty.

”Big Brother on sanoinkuvaamatonta paskaa. Kuvitteleeko ihmiset, että kun ne pääsee julkisuuteen, niille aukeaa joku julkkistili, missä on 20 000 euroa rahaa ja kaikki on sen jälkeen kuin ruusuilla tanssimista?”

Solisti pohtii, kuinka kuluttavaa on nousta Idolsin kautta tähdeksi, tippuakseen huipulta alas yhtä nopeasti kuin on sinne noussut. Mitä tapahtui esimerkiksi Ilkka Jääskeläiselle?

”Tulevalla levyllä onkin biisi nimeltä Idols-jämien hoitokoti. Tilattiin sen loppuun Jone Nikula haukkumaan meitä. Soitin sille ja kysyin, voisiko se sanoa nauhalle, että tämä Klamydian touhu on niin syvältä perseestä kuin olla ja voi. Jone naureskeli, että ei hän sitä mieltä ole, mutta voi hän sanoa, jos tilataan. Se päätyi sitten tämän kappaleen loppuun.”

Lue koko haastattelu Rumbasta 8/11