Jami Järvinen haastatteli toisen soololevynsä julkaissutta Laura Närheä Rumban 10/12 Kysymys & vastaus -palstalla. Lue tästä katkelma artikkelista.
Teksti: Jami Järvinen, kuva: Warner
Kemopetrol julkaisi viime vuonna A Song and a Reason -levyn monen vuoden tauon jälkeen, osittain uusien jäsenten kanssa. Oliko se kivulias prosessi?
”Ei se ollut kivulias, se oli vain aika pitkä. Ne biisit olivat olleet jo kauan valmiita, niitä vain tehtiin tipoittain monen vuoden välein. Oikeastaan sen takia, ettei ollut mikään kiire. Kallelle (Koivisto) biisin syntyprosessi ei ikinä ole kivulias, niitä tulee aika paljon. Levy vain julkaistiin sitten, kun minä soolohommiltani siihen ehdin. Luulen, että se tauko oli levylle itse asiassa eduksi. Kunditkin sanoivat jälkeenpäin, että vaikka olisi tehnyt mieli julkaista aikaisemmin, se teki biisien kypsyttelylle tosi hyvää. Mielestäni se on paras albumi, mitä olemme ikinä julkaisseet. Olen tosi tyytyväinen!”
Ensimmäinen oma soololevysi Suuri sydän ilmestyi ennen Kemopetrolin uutta. Onko teillä jokin vuorotteluperiaate
”No, eihän niitä tietenkään voi samaan aikaan tehdä! Viime syksy oli aika kiireinen. Syyskuussa loppui oma soolorundini, joka oli kestänyt vuoden. Seuraavalla viikolla laitettiin Kemojen levy ulos ja lähdettiin keikoille. Sen jälkeen tein joulukuussa vielä UMO:n kanssa joulurundin. Sitten oli vähän takki tyhjä. Pidettiin kuukausi lomaa, olin tammikuun ulkomailla. Ja sitten ruvettiin tekemään uutta levyä.”
Aika moni tavallinen palkkatyöläinen ei noilla ehdoilla töihin lähtisi.
”Ei lähtisi! Onhan tämä ihan hullun hommaa, ei tässä ole mitään järkeä. Mutta on jotain plussapuoliakin.”
Soolouraasi voidaan jossain määrin verrata toisiin vanhoista, jopa 1990-luvulla perustetuista bändeistä tulleisiin naisartisteihin. Oletko osa buumia?
”En kyllä sanoisi olevani osa buumia. Se olisi aika huono syy alkaa tehdä musiikkia. Ei, olin miettinyt sitä jo monta vuotta, ensimmäisen kerran ehkä jo 2004 tai 2005. Silloin ei vielä kantti riittänyt, joten kypsyttelin päätöstä aika kauan.”
Pelottaako tulla tulla arvioiduksi, että oletko uusi Jippu vai uusi Chisu?
”Hah! Paljonhan noista kirjoitetaan, mutta täytyy sanoa, etten ole yhdeltäkään levyn ostaneelta tai keikalla käyneeltä kuullut, että hän olisi ostanut tai jättänyt ostamatta levyn sen takia, että ’muita kaltaisiasi pyörii täällä aika paljon’. Sori vaan, mutta tuota kuulee oikeasti vain toimittajilta.”
Mielikuvaa hiukan vahvistaa, että teit singlen Erinin kanssa, vai kuinka?
”Kyllä, kyllä tehtiin. Tuossa keväällä mietimme tuottajani Mikkolan Matin kanssa, että Suomessa on tehty aika vähän tyttöduettoja. Mielessä oli myös First Aid Kit. Olisi aika makeeta tehdä biisi, jossa kaksi naista laulaisi koko kappaleen läpi stemmoissa. Matti sävelsi biisin Aku Rannilan kanssa ja Saara Törmä teki tekstin kahdesta siskoksesta, jotka laulavat sisaruskilpailusta.”
Sinä ja Erin sekä muutamat muut kaltaisenne naisartistit ette edusta mitään buumia, mutta teitä tullaan kuulemaan iskelmäkanavilla ja näkemään ruotsinlaivoilla.
”Ja kumpaakin on tapahtunut molemmille!”
Eli onko Laura Närhi uusi Meiju Suvas? Tuleeko teistä uuden sukupolven iskelmädiivoja?
”Luulen että kyse on enemmän siitä, että iskelmän käsite on viime vuosina laajentunut aika paljon. Olin kummissani, kun eka levy tuli ja siitä puhuttiin iskelmänä. Ymmärrän toki, että Mä annan sun pois -kappaleen kohdalla tuli iskelmävertauksia, mutta myös muista biiseistä. En käsittänyt sitä ja ihmettelin, mistä tässä oikein puhutaan. Olin ensin varuillani, en halunnut kuulua tähän lokeroon. Mutta iskelmä-sanassa ei ole enää sellaista vähän negatiivista ja muovista kaikua, vaan se käsitetään enemmänkin vain musiikkina, mistä aika moni tykkää. Tosin en tiedä, mitä mieltä olen siitä, että kahtena vuonna Tangomarkkinoiden finaalissa on esitetty tangoversiot mun kappaleista. Se herättää hyvin ristiriitaisia tunteita.”
Kun olet iskelmällisempi ja muutut koko kansan tuntemaksi tähdeksi, musiikkisi ei voi välttyä eräältä iskelmäkohtalolta: se leviää karaokebaareihin. Oletko koskaan ajatellut laulaa omaa biisiäsi karaokessa?
”Olen ihan tosi, tosi huono karaokessa. Olen laulanut sitä kerran ruotsinlaivalla. Olin viisitoista, ja kappale oli Arja Korisevan Katson maailmaa enkelin silmin. En ole edes käynyt näissä – mikä Krunikan paikka on, jossa pitäisi käydä mieluiten aamulla laskuhumalassa? Niin, Pataässä. Ehkä voisin koettaa sitä joskus, jos uskaltaudun karaokeen joku päivä.”
Lue koko artikkeli Rumbasta 10/12.