Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Snapdragon, ja sen löydät täältä.
Indie-popia tekevä laulaja-lauluntekijä fibi julkaisi toukokuussa tuoreimman singlensä nimeltä toukokuu. Orgaanista ja elektronista yhdistelevä artisti julkaisi ensimmäiset biisinsä tuplasinglen muodossa vuonna 2024, ja hänen debyytti-ep:nsä samalla kun nukut ilmestyi toukokuussa 2025. Omien kappaleidensa lisäksi fibi on vieraillut muun muassa Pesson ja Pykärin biiseissä.
Fibiä on kiitelty hänen rehellisistä ja koskettavista sanoituksistaan ja uniikeista sävellyksistään, ja hänen keikkansa Semifinalissa tänä keväänä myi loppuun. Livenä hänet on nähty myös emma & matildan sekä Vestan lämmittelijänä. Tänä vuonna fibin voi nähdä muun muassa Flow- ja Lost In Music -festareilla.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Tämä on niin vaikea, koska mä kuuntelen oikeasti aika vähän musaa, ja sitten kun kuuntelen, niin aina vain samoja biisejä vuodesta toiseen. Kuuntelen tosi randomisti, mutta nyt olen kuunnellut Marinaa kun se tulee Suomeen. Ja myös Oklouta. Mutta yleensä se on jotain surullista enkunkielistä musaa tai jotain ihan muuta, esimerkiksi suomibängereitä kuten Olga, Ares, Isac Elliot ja Mirella! Mulle on tärkeää, että musa mitä kuuntelen sopii mun fiilikseen. Saan siitä surua tai voimaa tai mitä vain tarvitsen siinä hetkessä.”
Mist sä tuut?
”Olen Fiona, asun Helsingissä ja olen alun perin Espoosta. Teen herkkää indiepoppia, jossa yhdistyy orgaaniset ja elektroniset soundit. Olen tehnyt musaa lukioikäisestä asti, kun meillä oli koulussa laulunkirjoituskursseja. Sillon tajusin, että aaa, näitä voi vain itse kirjoittaa. Siinä kesti sika kauan, että löysin oman tapani kirjoittaa, ja että opin tunnistamaan mistä tykkään ja mitä haluan omassa musassani kuuluvan.”
”Olin tosi onnekas, että löysin pikkuhiljaa tyyppejä ympärille, jotka auttoivat mua ja uskoivat muhun. Mulle on ollut tärkeää edetä hitaasti ja saada tehdä sitä, mikä on itselle kivaa, mieluummin kuin että räjähtäisi nopeasti, enkä ehtisi miettiä, mitä haluan. Se on joskus tosi turhauttavaa, mutta rakkaudesta musantekemiseen mä kuitenkin tätä teen.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Olen aina tykännyt laulaa ja soittaa ja kirjoittaa, niin se on aina ollut läsnä. Lapsena katsoin myös Youtubea ja laulukilpailuja. Silloin olen myös oikeasti varmaan vain katsonut jotain Hannah Montanaa ja miettinyt, että haluan olla hän.”
”Vanhempana tajusin, että jotkut tekevät tätä ihan oikeasti työkseen, ja että tämä ei olekaan vain joku fantasia. Mun rakas ystävä yläkoulusta rupesi kirjottamaan biisejä, ja se inspiroi mua. Hän on ollut iso esikuva. Pikkuhiljaa olen mennyt kohti unelmia, osannut kysyä apua ja tukeutua hyviin tyyppeihin.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Ihan sika kauheaa sanoa vain yksi. Viulunsoitto ja klassinen musa on vaikuttanut varmasti paljon. Mutta ehkä eniten mun kirjoittamiseen on vaikuttanut Clairo? En mä tiedä oikeasti. Ihailen sitä, että voi sanoa asioita niin kauniisti, eikä se haittaa, että kaikki ei aukea kuuntelijalle. Ei tarvitse pureskella valmiiksi. Jokainen voi löytää sanoituksista jotain merkittävää, ja on myös kiva miettiä, että mitäköhän se on tälle artistille merkinnyt. Vai onko mitään edes?!?!”
Supervoimasi?
”Ehkä tylsä vastaus, mutta olen super herkkä. Ehkä se on mun supervoima. Usein miettii, että ei jaksa tätä elämäntyyliä herkkiksenä, mutta en kuitenkaan vaihtaisi sitä mihinkään. Kysyin tätä myös ystäviltäni, ja he sanoivat, että tunnistettava ja persoonallinen ääni/soundi. Joten ehkä sitten se!”
Lue myös: ”Koen olevani laulaja ennen mitään muuta” – haastattelussa Raama
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Sanoituksiin, ja muutenkin tapaan sanoittaa asiat. Rakastan kirjoittaa ja pyöritellä eri tapoja käsitellä fiiliksiä.”
fibi?
”Musiikkini on herkkää bedroom poppia. Kirjoitan mm. rakkaudesta eri muodoissa, sydänsuruista, ystävyydestä ja kasvamisesta. Mulle tärkeintä on, että musa tuntuu jollain tavalla. Oli se sitten ilo, suru, viha, kepeys, mikä vaan. Olen iloinen, että olen pystynyt tekemään musaa sydämestä ja tunteesta, enkä mieti sitä kovin teoreettisesti tai järkeillen. Toivon, että se pysyy. Ja sitten se, että uskallan luottaa mun tuottajaan ja sen mielipiteisiin. Intuitio ohjaa niin sanotusti. Se kuuluu sanoituksissa ja soundimaailmassa ja musassa muutenkin.”