”Olette hassutteluimagonne vangiksi jäänyt Mokoman pikkuveli” – Stam1na vastaa häijyihin väitteisiin

Stam1nan SLK-uutuusalbumi julkaistaan tänään. Nostamme asian kunniaksi esiin tammikuun Rumbassa ilmestyneen Stam1na-haastattelun, jossa bändi vastaa enemmän tai vähemmän ilkeämielisiin väitteisiin yhtyeen asemasta ja ilmeestä. Kuinka kestää Antti Hyyrysen, Pekka Olkkosen ja Kai-Pekka Kangasmäen pokka?

Teksti: Mervi Vuorela, kuva: Markus Paajala / Mikko Marjakangas

Stam1na tulee aina olemaan ”Mokoman pikkuveli”.

Antti: ”Väärin. Olemme ainakin Facebook-yhteisössä isompia kuin Mokoma. Fyysisesti olemme toki lyhyempiä.”

Kai-Pekka: ”Ohitimme Mokoman levymyynnissä ja internet-yhteisöjen määrän suosiossa varmaan jo kolme–neljä vuotta sitten.”

Pekka: ”Mutta siinä mielessä olemme pikkuveli, että emme olisi tässä ilman Mokomaa.”

Olette hassutteluimagonne vankeja samaan tapaan kuin Jouni Hynynen.

Pekka: ”Väärin. Ei kukaan voi olla imagonsa vanki yhtä paljon kuin Jouni. Kyllä me voisimme olla vakavia jos haluaisimme, mutta emme halua.”

Antti: ”Me olemme valinneet Pulttiboisin, Pulttibois ei valinnut meitä.”

Antti Hyyrynen on kitara-asioissa velkaa YUP-isoveljelleen enemmän kuin haluaisi myöntää.

Antti: ”Oikein. Eikä nyt puhuta vain kitaransoitosta, vaan monista muistakin asioista, kuten sävellyshommista, elämänasenteesta ja lääkityksestä. Jussi lainasi minulle aikoinaan ensimmäisen sähkökitarani, jota käytettiin Stam1nan toiminnassa. Olen isoveljelleni paljon velkaa, vaikka meillä onkin hyvin erilainen tyyli soittaa. Jussi on koulutettu ja etevä, ja minä olen vajakki, jolla on lapio.”

Kai-Pekka: ”Väittäisin, ettei Antti pysty soittamaan YUP:n biisejä eikä Jussi pysty soittamaan Stam1nan biisejä. Siinä on niiden ero kitaristeina.”

Pakkomielteenne alastomuuteen johtuu siitä, että olisitte halunneet mieluummin porno- kuin rocktähdiksi.

Antti: ”Väärin. Tästä viisikosta pelkästään rytmiryhmä Teppo Velinillä ja Kai-Pekka Kangasmäellä on varusteet pornotähteyteen. Silti alastomina ovat yleensä joko minä tai kosketinsoittaja Emil Lähteenmäki. Pekka ei ole tainnut olla alasti ainakaan julkisuudessa. Silloin kerran kun oli, se piti sensuroida.”

Kai-Pekka: ”Mikä se kysymys oikein oli? En ole ikinä tahtonut olla porno- enkä rokkitähti, vaan olen halunnut vain…”

Antti: ”…olla alasti.”

Kai-Pekka: ”…soittaa.”

Antti: ”Teihin verrattuna minulla on varmaan hyvin erilainen näkemys siitä, miksi pitää olla alasti. Koen alastomuuden puhdistautumisena itsehäpäisyn kautta. Lisäksi on kivaa olla luonnonpuvussa.”

Pekka: Tietyllä tapaa alastomuus ja rock’n’roll kuuluvat yhteen.”

Kai-Pekka: ”Niin, kummassakin on nahkaa!”

Antti: ”Kuulin muuten sellaista huhua, että edellisen Rumba-haastattelun yhteydessä otetusta meikäläisen alastonkuvasta oli lähetetty synttärikortti Jenni Vartiaiselle. Strategisten paikkojeni päälle oli vain liimattu Vartiaisen naama.”

Esitätte hulivilipunkkareita, mutta olette syvällä sisimmässänne soittimianne hiveleviä suorittajamuusikoita.

Kai-Pekka: ”Tähän voit kirjata, että Antti Hyyrynen ja Kai-Pekka Kangasmäki vastaavat isoin kirjaimin väärin ja Pekka Olkkonen kertoo loput.”

Antti: ”Kerropa nyt Pekka totuus. Ketkä treenaavat ja ketkä ei? Ketkä ymmärtävät nuotteja ja ketkä ei?”

Pekka: ”Joo joo, osaan lukea nuotteja ja treenaan päivittäin. Mutta ei se ole mitään suorittamista. Treenaan, koska soittaminen on hauskaa – niin kimpassa kuin yksinäänkin. Mitä enemmän soitan, sitä enemmän siitä saan. Suorittaminen olisi sitä, että treenaisin pakonomaisesti.”

Antti: ”Minä en treenaa ja kosken kitaraankin vain silloin, kun on pakko. Lauluakaan en harjoita. Ei ole intohimoa.”

Kai-Pekka: ”Itse katselen biisit läpi ennen treenejä, ettei niitä tarvitse enää kämpällä alkaa opetella. Mutta vaikka en koskettele bassoa päivät pitkät, se ei tarkoita, etteikö minulla olisi intohimoa vaikkapa säveltämiseen. Vanhojen biisien soitteleminen treenikämpällä on perseestä, mutta keikalla se on hauskaa.”

Pekka: ”Kukaan meistä tuskin suoriutuisi keikoista, jos emme harjoittelisi.”

Nuclear Assaultin levyillä kuullaan parempaa hippiheavyä kuin Stam1nan Viimeinen Atlantis -albumilla.

Pekka: ”Oikein, vaikka me ei ollakaan mitään hippiheavyä eikä olla koskaan yritettykään olla.”

Antti: ”Oikein. Niillä on hienompi logo kuin meillä ja ne laulavat englanniksi, mikä on rock’n’rollin alkukieli.”

Kai-Pekka: ”En ole koskaan kuullutkaan koko bändistä. Onko se jotain thrashiä?”

On samantekevää, kuinka hienoja lyriikoita kirjoitatte, koska kukaan ei kuitenkaan saa niistä selvää.

Pekka: ”Väärin, koska sanat voi aina tsekata kansivihkosta.”

Antti: ”Ettekö te muka mene keikalle levynkannet kädessä? Minä menen ainakin.”

Pekka: ”Jos ei ole kansia, voi lähteä keikalle älypuhelimen kanssa, katsoa sanat netistä ja tsekata keikan myöhemmin kotona.”

Antti: ”Mitä tulee sisältöön, niin kyllä ne tekstit ainakin minulle ovat selvää pässinlihaa.”

Pekka: ”Sanoisin, että livetilanteissa on toisarvoista toisintaa se, mikä levyllä on kauniisti tehty.”

Naisfanien ihailu kiinnostaa teitä enemmän kuin miesten arvostus.

Kai-Pekka: ”Oikein, koska olen saanut tässä bändissä sen osan, että juttusilleni tulevat aina 18–21-vuotiaat jätkät, yleensä basistit. Bändimme kiiltokuvapojat saavat puolestaan paitatiskillä kaikki naiset.”

Antti: ”Moni pitää meikäläistä hulluna, joka voi vaikka purra paidan rikki. Siksi luokseni tulevat yleensä ne, joilla on kanttia. Usein ne ovat miehiä.”

Kai-Pekka: ”Prismassa tuli kerran eräs äiti lapsensa kanssa pyytämään nimmaria ja yhteiskuvaa, kun olin ostamassa jauhoja. Se oli vitun nolo tilanne. Hävetti olla siinä, kun ihmisiä kulki ohi ja näytti, kuin siinä olisi ollut jokin paraati menossa.”

Pekka: ”Vaikka kaikki ihailu imartelee eikä kukaan ole sille immuuni, sukupuoliasiat ovat aina läsnä rock’n’rollissa. Kyllä sitä mieluummin poseeraa kuvassa tytön kuin hikisen karjun kanssa.”

Antti: ”Naispuoliset fanit myös haisevat keikan jälkeen paremmalle kuin miespuoliset.”

Kai-Pekka: ”Mutta miehissä on se hyvä puoli, että ne tarjoavat keikan jälkeen enemmän viinaa.”

True-hevarit eivät tule koskaan pitämään teistä.

Kaikki: ”Oikein!”

Pekka: ”Se on varmaan eniten totta näistä kaikista väitteistä. Mutta ei tässä ole tarkoituskaan miellyttää kaikkia.”

Kai-Pekka: ”Jätämme mielellämme juntit muille bändeille.”

”Antti: ”Eräs lappeenrantalainen pitkän linjan heavymuusikko sanoi kerran Lucky Monkeys -ravintolassa, ettei voi olla ystäväni, koska en ole samanlainen heavy metal -tekijä kuin hän. Näiden ihmisten mielestä ilmiasumme pistää meidät heavy metal -kategoriaan, vaikka emme ole sitä, koska musiikissamme on paljon muitakin elementtejä. Olemme kokeilunhaluisia emmekä suostu pysymään yhdessä muotissa. Emme ole tarpeeksi kankeita.”

Pekka: ”On paljon ihmisiä, jotka eivät pidä meitä metallibändinä. Joitakin häiritsee suomen kieli, joitakin meidän spedeimagomme ja joitakin se, ettemme ole tarpeeksi vakavia. Mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaista musiikkia soittaa.”

Kai-Pekka: ”Genrettäminen on niin vitun naurettavaa. Jengi haukkuu Slayer-liivit päällä meitä siitä, että olemme liian suosittuja.”

Pekka: ”Meistä voi ihan hyvin olla tykkäämättä, mutta mieluummin niin, että kuuntelee ensin ja haukkuu vasta sitten.”

Stam1na-hupparit ovat turmelleet suomalaisen katukuvan.

Pekka: ”Väärin. Jos siellä ei olisi Stam1nan huppareita, siellä olisi todennäköisesti…”

Kai-Pekka: ”…Kotiteollisuuden tai Cheekin tai Lauri Tähkän huppareita. Mieluummin meidän paita kuin joku pääkallo-tribaali-paita. Mutta jos rehellisiä ollaan, Stam1nalla ei ehkä ole kaikista hienoimmat merchandiset.”

Pekka: ”Ei kai niitä kukaan sen takia osta, että ne olisivat hienoja? Pikemminkin ne on sellaisia heimomerkkejä, joilla osoitetaan, että tykätään jostain bändistä.”

Bändissä soittaminen alkaa jo kyllästyttää, koska kritiikit ovat aina kehuvia ja suosion päätyseinä tuli vastaan jo uran alkuvaiheessa.

Pekka: ”Väärin. Itse lopetin päivätyöt vasta viime vuonna keskittyäkseni pelkästään musiikin tekemiseen.”

Antti: ”Soittamista ei voi lopettaa siitäkään syystä, että on asuntolainaa ja velat maksettavana.”

Pelkäätte joka levyllä, että ideat alkavat loppua ja suosio taittua.

Antti: ”Väärin, koska me tehdään tämä musiikki erittäin hyvin. Väitän, ettei monikaan suomalainen bändi pysty parempaan.”

Pekka: ”Pelkääminen on väärä sana, mutta ainahan sitä itseään ilmaistessa miettii, mitä ihmiset siitä tykkäävät. Sellaisia merkkejä ei kuitenkaan ole ollut taivaalla, että tämä homma olisi loppumassa – ja hyvä niin.”

Kai-Pekka: ”Pelko ideoiden ja suosion loppumisesta on kaksi ihan eri asiaa. Minulla voi olla omasta mielestäni paras idea ikinä, mutta siitä ei välttämättä tykkää kukaan. Ei se silti tee ideasta huonoa. Pelon sijasta odotan pikemminkin jännityksellä, millaisia demoja pojat milloinkin tekee. Jos suosio loppuu, ihan sama. Sitten lähdetään kaivamaan ojaa.”

Suomeksi laulamisen takia Stam1na ei tule ikinä saavuttamaan kansainvälistä suosiota.

Pekka: ”Ei se siitä johdu, vaan pikemminkin taloudellisista asioista. Eli väärin.”

Antti: ”Siihen liittyy pitkälti myös yhtyeen viitseliäisyys.”

Kai-Pekka: ”Meillä on täällä Suomessa hommat hyvin: keikoilla käy porukkaa ja saamme siitä rahaa. Jos me lähdettäisiin ulkomaille, toimeentulo tyssäisi siihen. Tietyssä mielessä on pakko miettiä, mikä on järkevää ja mikä ei. Ei meistä kukaan saisi tai haluaisi ottaa 30 000 euron lainaa sen takia, että pääsisi soittamaan Kanarialle.”

Pekka: ”Se olisi riski, joka ei välttämättä antaisi mitään takaisin.”

SLK-albumi myy kultaa levymyynnin laskusta huolimatta.

Pekka: ”Ei me mitään ennustajia olla, mutta toivottavasti oikein. Emme ole missään erikoisasemassa musiikkimaailman tämänhetkisessä myllerryksessä.”

Kai-Pekka: ”Ihan sama, koska meillä ei ole tässä levyssä penniäkään kiinni. Saikkonen (Tuomo, Sakara Recordsin toimitusjohtaja) tässä kuseen joutuu, jos levy ei myy.”

Antti: ”Stam1nan SLK tulee mullistamaan suomalaisen heavykentän. En ole ikinä kuullut mitään niin hyvää kuin SLK:n master. Levyä tehdessä kuulin ison äänen, joka sanoi, että Antti Hyyrynen, tämä on Hänen äänensä.”

Haastattelu on julkaistu Rumbassa 1/14.