Anna Brotkin haastatteli Sini Sabotagea ja yritti selvittää, mistä Sini-Maria Makkosessa on oikein kysymys. Lue Rumbassa 12/13 julkaistu haastattelu tästä.
Teksti Anna Brotkin
On elokuinen lauantai vuonna 2002, kello on hädin tuskin yksitoista aamupäivällä. Mustatukkainen Sini-Maria Makkonen seisoo pienellä lavalla Jokelan koulun edessä. Alkamassa on Lampirock, paikallinen pikkufestari, ja lammen rantaan on kerääntynyt kourallinen ihmisiä. 16-vuotias Makkonen on Charity-metallibändin keulakuva, kitaristi, laulaja ja biisintekijä. Mutta kun ensimmäinen biisi päättyy, hän ei uskalla sanoa mitään mikrofoniin. Välispiikkien ajattelu kuristaa kurkkua. Makkonen viittoo bändin basistia sanomaan jotain.
Yksitoista vuotta myöhemmin, marraskuisena torstaina Sini-Maria Makkonen harppoo Barona-areenan käytäviä Espoon Tapiolassa ja yrittää löytää ruokapaikkaa. Haastattelu on myöhästynyt, koska Makkosen aamu venähti.
”Pakko myöntää, että oli aamulla kauhea vaatekriisi! En meinannut löytää mitään päällepantavaa”, Makkonen nauraa.
Tunnustus kertoo jotain myös ilmiöstä nimeltä Sini Sabotage. Ihmiset tuntevat useampia Sabotagen asuja kuin hänen biisejään. Ainakin vielä.
Lopulta keittiö löytyy, ja Makkonen saa eteensä lautasellisen spagettia. Käytävän päässä Idols-kilpailijat treenaavat illan biisejä, mutta Makkosen eli Sabotagen mielessä pyörii muutaman viikon päästä julkaistava debyyttilevy.
”Pakko myöntää, että minua jännittää sen vastaanotto ihan perkeleesti. Se on tosi henkilökohtainen projekti. Olen ollut niin lähellä sitä jo niin kauan, että tuntuu, etten kuule enää mitään. Seison levyn takana sataprosenttisesti, mutta samalla mietin, että mitä jos olenkin vain ihan vitun sekaisin?”
Debyyttiin kohdistuu kovia odotuksia, eikä vähiten sen takia, millaisella ryminällä artisti tuli esiin viime keväänä. Ensin 09-video aiheutti varovaista liikehdintää, jonka jälkeen Levikset repee -single valtasi radiot ja myi kultaa. Tämä kaikki ennen kuin debyyttilevy oli edes valmis. Sabotage ei silti myönnä, että studiossa olisi ollut paineita ison hitin jälkeen.
”Levynteko oli puolivälissä, kun Levisten hullunmylly alkoi. Mulla oli onneksi selkeä fiilis siitä, millainen levystä tulee, eikä tarvinnut alkaa taikoa tyhjästä. ”
Makkonen sanoo, ettei halua laskeskella todennäköisyyksiä hittien syntymiselle. Tärkeämpää on unohtaa sellainen.
”Jos ottaisi tehtäväkseen tehdä heti perään isomman biisin kuin Levikset repee, niin hulluksihan siinä tulisi. Mutta kun siitä tuli niin iso hitti, niin totta kai sitä miettii, miten tekee toisen singlen. Olen ylpeä Levisten menestyksestä, mutta ei se ole minulle mikään henkireikä, että paljonko joku biisi myy.”
Sini Sabotagen debyyttilevyn oli määrä ilmestyä jo syksyllä. Kesällä artisti alkoi perua keikkojaan, ja levyn julkistuspäivää lykättiin hamaan tulevaisuuteen. Hetken näytti jo siltä, että äkillinen menestys olisi käynyt liian raskaaksi. Ilkeimmät puhuivat jo, ettei levyä ole tulossakaan. Ennen sitä samat kielet olivat kuitanneet Sabotagen olevan Kristalin kaltainen DNA-mainoskampanjan tuotos.
Sabotagen levy-yhtiön PME Recordsin puuhamies Villegalle on haastatteluissa myöntänyt, että Levikset repee -hitin jälkeinen hössötys tuli levynteon tielle, kun yhtäkkiä haastattelupyyntöjä ja huomiota tulvi vähän liikaakin.
Osa debyyttilevyn biiseistä, kuten Sun ralli, Lambada ja Mun heinii, on tehty vasta ensisinglen aiheuttaman pyörityksen jälkeen. Makkosen elektronisten soundien takana ovat tuottajat DJPP ja Jaakko Salovaara. Levyn feattaajat (Kari Tapiiri, Asa ja JVG:n Jare) ovat kaikki miehiä, mutta yleisilme alleviivaa yhtä asiaa: tyttönä oleminen on harvinaisen kivaa.
Monelle Sini Sabotagen tapaus on se tavallinen internet-ajan tähteystarina: ilmiö synnytetään ensin sosiaalisessa mediassa ja vasta sitten keikkalavoilla. Mutta Sabotagen kohdalla kyse ei ole lumeilmiöstä.
Hän oli tehnyt töitä musiikin parissa jo kauan ennen 09-videota. Oikeastaan mitä enemmän Makkosen juttuja kuuntelee, alkaa tuntua siltä, että kaikki tapahtui hämmentävän vääjäämättömästi.
Kaikessa Sabotagen tekemisessä tuntuu yhdistyvän kaksi asiaa: hauskanpito kieli poskessa ja samalla jonkun tärkeämmän asian puolesta puhuminen. Minkäänlaiseksi sanansaattajaksi hän ei silti halua.
”Ole oma itsesi ja tee sitä, mikä tuntuu oikealta. Siihen se sanomani ehkä tiivistyy. En ymmärrä politiikasta juuri mitään, ja kaikki tommoset painavat asiat… Mua pelottaa lähteä miksikään sanansaattajaksi, koska en koe, että olisin perehtynyt tarpeeksi asioihin viedäkseni niitä eteenpäin. Toivon vain, että musiikkini herättäisi ajatuksia ja sitä kuunnellessa alkaisi tehdä mieli jorata.”
Monesta debyyttilevyn biisistä huomaa kuitenkin nimenomaan naisena olemisen teemoja. Ei ole vaikea nähdä Sini Sabotagea seuraavassa Girls can -kampanjassa pinkki ruusuke rinnassaan. Näkökulma on paikoin jopa feministinen.
”En koe olevani feministi. Pyrin seisomaan omien mielipiteitteni takana, mutta minkään lokeroiden takana en uskalla seistä.”
Debyyttilevyn nimi 22m2 viittaa Makkosen omaan asuntoon Helsingissä. Nimessä tiivistyy myös sisällön henkilökohtaisuus: moni biisi tuntuu hätkähdyttävän henkilökohtaiselta, ja sitä Sabotage sanoo toivoneensakin.
”Biisit kertovat siitä, mitä olen kokenut siellä 22 neliössä viimeisten vuosien aikana. Sellaista nuoren sinkkunaisen elämää Helsingissä. Mutta toivon, etteivät ihmiset ota sanoituksia liian vakavasti vaan löytävät niistä huumoria.”
Lapsuutensa Makkonen vietti Jokelassa, 45 kilometriä Helsingistä radanvartta pohjoiseen.
”Skidinä tykkäsin kirjoitella runoja. On hauska ajatella, että minulle tärkeiden asioiden summasta on muodostunut se, mitä nyt teen.”
Klassisen pianonsoiton hän aloitti Hyvinkään musiikkiopistossa 6-vuotiaana. Teini-iässä tapahtui se perinteinen: klasari alkoi ällöttää ja muut genret kiinnostaa.
”Hurahdin heavyyn. Fanitin kanadalaista Kittietä niin paljon, että oli pakko perustaa oma tyttöheavybändi. Värväsin mukaan frendejä, joille sanoin, että ’sä alat soittaa bassoa ja sulle tulee rummut’. Opettelimme niitä juttuja yhdessä”, Makkonen muistelee.
Tuohon aikaan pelkistä tytöistä koostuvat yhtyeet olivat harvassa. Syntyi Charity-metallibändi, jonka kanssa Makkonen kiipesi Lampirockin lavalle. Sinne, missä ei uskaltanut avata suutaan muuta kuin huutamalla kirjoittamiaan lyriikoita.
”Minulla oli kyllä pokkaa laulaa, mutta ei sanoa mitään. Olin tosi epävarma nuori, kokeilin paljon eri juttuja enkä meinannut millään löytää itseäni. Sitten tajusin, että mietin ihan liikaa sitä, mitä muut ajattelevat. Hiffasin, että minun pitää olla just sellainen kuin haluan olla.”
Siitä itsevarmuudesta Sini Sabotage saa nyt puhua jokaisessa haastattelussa. Siihen viitataan keskustelupalstoilla, joissa mietitään, miten jollain on pokkaa tai kun alleviivataan, että Sabotage on räppifestareiden bäkkärillä ainoa nainen. Mutta se itsevarmuus ei ole ylimielisyyttä. Sini Sabotage vaikuttaa kasvotusten äärimmäisen lämpimältä ja juuri siltä, mitä nettikommentoijat peräänkuuluttavat: aidolta.
16-vuotiaana Makkonen pakkasi laukkunsa ja lähti Sibelius-lukioon Helsinkiin. Hiphop tuli kuvioihin pikkuhiljaa, ei minkään salamarakkauden muodossa.
”Frendit ympärillä tekivät Mikseri-räppiä ja mä tein kertsejä niiden biiseihin. Siihen aikaan tykkäsin Atmospherestä, Mos Defistä ja Talib Kwelistä”, Makkonen luettelee.
Lukion jälkeen hän rakastui kokkolalaiseen mieheen ja muutti rakkauden perässä rannikolle. Siellä hän tutustui Soloseen ja Alamaahan.
”Niillä kahdella on ollut tosi suuri vaikutus siihen, että teen räppiä. Ne tekivät mielestäni niin hienoja juttuja, että halusin olla yhtä hyvä räppäämään kuin ne.”
Kokkolassa Makkonen perusti Alamaan ja Ruoto-nimisen räppärin kanssa Valosiepparit-trion, joka julkaisi vuonna 2006 levynkin. Se oli Makkosen ensimmäinen kosketus räppäämiseen.
Kokkola jäi taakse vuotta myöhemmin, kun Makkonen palasi Helsinkiin. Seuraavan kuuden vuoden aikana hän ehti myydä vaatteita, vierailla Cheekin Jare Henrik Tiihonen -levyllä (2009) ja toimia dj:nä Brädin kiertueilla, yökerho Tigerissa sekä MTV3:n Heikki & Mikko Show’ssa. Jälkikäteen Sini on tyytyväinen, että ehti hengailla, bailata, etsiä omaa suuntaa ja tutustua ihmisiin.
”Onpa jotain, mistä räpätä. Nykyään olen enemmän vässykkä, eikä bailut enää kiinnosta. Olen ehtinyt vuosien mittaan bailata varastoon, joten ei yhtään haittaa, jos nyt ei ehdi enää juhlia”, Makkonen hymyilee.
Makkonen isännöi myös omaa radioshow’taan Spin FM -asemalla vuoden ajan. Tuona aikana tapahtui käänteentekevä kohtaaminen, kun urheiluräpillään lätkän MM-kisojen aikaan läpilyönyt JVG saapui studioon vieraaksi. Jutustelun lomassa tuli puheeksi, että Makkonen tekee myös räppiä, ja Villegalle kiinnostui heti. Mutkien kautta Makkonen meni feattaamaan JVG:n levylle, ja yhteistyö alkoi. Myöhemmin JVG perusti oman levy-yhtiön, Warnerin kanssa yhteistyössä toimivan PME Recordsin ja kiinnitti ensimmäisenä Sabotagen. Ennen PME:lle päätymistä Sinillä oli ollut yhteistyökuvioita eri tuottajien kanssa.
”Ensimmäinen singleni Sanaton on Mister Singhin tuottama. Olen oppinut musiikin tekemisestä paljon myös Redramalta. Mutta niistä projekteista ei koskaan tullut mitään sen suurempaa. Nyt tuntuu, että näin sen kuuluikin mennä.”
Kun Sini Sabotage julkaisi jenkkiräppäri Azealia Banksin 212-hitin taustabiittiä lainaavan 09-biisin ja latasi sen videon Youtubeen, täyttyivät netin keskustelupalstat henkeään haukkovista kommenteista. Kaikki eivät olleet ihastuneita. ’Tusina lutkia leikkii niin omalaatusii’, ‘Biisi toimii lähinnä sosiaalipornona’ tai ‘naisista ei vaan oo räppäreiksi!’ -kommentit eivät suoranaisesti kannustaneet jatkamaan.
Kommentteja lukiessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka moni niistä käsittelee Sabotagen ulkonäköä, vaatteita, kasvonpiirteitä, takapuolta. Asetelma tuntuu ummehtuneelta. Eikö mitään muuta sanottavaa ole?
”Olen aina saanut paljon kritiikkiä siitä, miltä näytän. Se ei ole enää pitkään aikaan vaikuttanut mitenkään.”
Oli kuinka paksunahkainen tahansa, 09-videota seurannut vihaviestien ryöppy tuli silti Makkoselle yllätyksenä.
”Ajattelin itse sen niin, että 09 on hurraa-huuto naiskauneudelle. Mutta sitten, kun naiset hyökkäsivät kimppuuni, tajusin, ettei sanoma ollut mennyt perille kuten olin itse ajatellut.”
Kun Sini Makkosen puhelin viime keväänä soi ja tuotantoyhtiö kysyi mukaan Idols-tuomariksi, loksahti naisen suu auki. Niin loksahti monen muunkin. Sabotagen arveltiin olevan liian kokematon pestiin. Jälleen kerran Makkonen pisti epäilijät hiljaiseksi.
”Totta kai mietin pitkään, lähdenkö koko juttuun. Mutta sitten ajattelin, että olen tehnyt musiikin parissa duunia monta vuotta. Koin, että minulla on jotain annettavaa. Idolsissa on monena vuonna ollut konservatorio-tyyppejä, jotka diggaavat laulamisesta, mutta niillä ei ole oikein mitään omaa. Halusin kaivaa sieltä esiin persoonallisemmat nuoret.”
Makkonen on alusta asti liputtanut kisassa 17-vuotiaan Alma Miettisen puolesta. Ärrävikainen pinkkitukka on hurmannut rohkealla hällä väliä -asenteellaan. Ylistailatuista glittermekoista ei ole ollut tietoakaan.
Makkonen on myös itse osallistunut Idolsin ensimmäiselle tuotantokaudelle kymmenen vuotta sitten. Tuolloin 17-vuotias laulajanalku esitti koelauluissa Tiktakia. Matka tyssäsi kilpailun teatteriviikonloppuun.
”Olen tosi tyytyväinen, etten päässyt sen pidemmälle ja ettei jäänyt Idols-lisänimeä. Ihanaa, että tuomarit näkivät, että olin silloin vielä ihan hukassa.”
Suomalaisista naisräppäreistä puhuttaessa luetellaan lähes aina samaa tynkää listaa: Mariska ja MC Pöly, ehkä Rauhatäti ja Mercedes Bentso. Mistään ilmiöstä ei voi puhua. Siinä mielessä Sini Sabotage on iskenyt kultasuoneen. Sini itse uskoo, että asetelma tulee muuttumaan.
”Ehkä mimmit ovat ajatelleet, että räppäämisen olisi aina pakko olla uhoamista. Ihan kuin sitä ei voisi tehdä muulla kuin sillä stereotyyppisellä tavalla, mennä lavalla muuten kuin lökäpöksyissä.
Jos rap-kentän naisia on joskus vaivannut väkinäinen ahtautuminen äijä-lokeroon, Makkosta ei siitä ainakaan voi syyttää. Hän puhuu häpeilemättä vaatekaapistaan ja intohimostaan muotiin.
”Minulla on käynyt mieletön tsägä, että minut on noteerattu pukeutujana siinä missä artistinakin. Olen haukannut aika ison palan, kun en ole ottanut mitään stylistiä. Mutta en ole siitä pahoillani, se on mulle intohimo.”
Ja kuten kunnon trendsetterin kuuluukin, luvassa on myös oma mallisto. Joulukuussa julkaistaan Sini Sabotagen kynsilakka- ja kynsitarramallisto yhdessä NCLA-kynsilakkafirman kanssa. Lisäksi on tulossa yhteistyöprojekti vaatebrändin kanssa.
Kukaan ei tiedä, mihin suuntaan Sini Sabotagen ura on menossa. Debyyttilevyn vastaanotto antaa siitä varmasti jonkinlaisen kuvan.
”Sen verran olen oppinut, ettei koskaan voi sanoa ei koskaan. Soul, r&b ja elektro ovat lähellä sydäntäni siinä missä räppikin. On ihan mahdotonta sanoa, mitä teen viiden vuoden päästä.”
Pelkkää biletysräppiä hän ei halua tehdä. Iisimpää kamaa oli saatava myös debyyttilevylle.
”Studiossa Villegalle sanoi, että ’Sini, sä niin elät tosta rakkaudesta’. Ja se on totta. Välillä pitää olla vähän enemmän tosissaan.”
Spagetit on syöty ja aika lopussa. Makkonen hyvästelee sydämellisesti ja häviää Barona-areenan uumeniin. Tai ehkä sinne katoaa sittenkin Sini Sabotage, sama nainen, joka istuu joka torstai koko kansan televisioruudussa kannustamassa nuoria laulajia.
Hallin takapihalla seisoo tuotantoyhtiön autoja ja tekniikkarekkoja. Kaiken keskelle on parkkeerattu kuorma-auto, jonka kyljessä kiiltelee iso Leviksen farkkumainos. Auto tuntuu ympäristössään turhan mahtipontiselta, aivan kuin se olisi jotenkin väärässä paikassa nököttäessään siinä espoolaisen jäähallin takapihalla. Mutta luultavasti itse kuorma-autoa ei voisi vähempää kiinnostaa.
Artikkeli on julkaistu Rumbassa 12/13.