Someilmiö, joka osaa nauraa itselleen – haastattelussa Maria Monde

27.03.2017

Suomen-liput roikkuivat saloissa etäisesti kevättä muistuttavassa kelissä Minna Canthin päivän merkiksi, kun Maria Monde julkaisi neljännen singlensä. Tasa-arvon päivä ei valikoitunut sattumalta Androgyyni-kappaleen julkaisuajankohdaksi.

”Minua inhottaa lokerointi mieheksi ja naiseksi, miksei kaikki voisi vain olla ihmisiä. Kappale peräänkuuluttaa tasa-arvoa, mutta haluan sillä myös kertoa olevani itse androgyyni”, Maria Monde kertoo kolme päivää kappaleen julkaisun jälkeen.

Androgyyni on kuunneltu Youtubessa näiden kolmen päivän aikana 34 000 kertaa. Aika hyvin artistilta, jolla ei ole taustallaan monikansallista koneistoa tai edes indielevymerkkiä.

Tarjouksia on kuulemma tullut useammaltakin taholta, heti esikoiskappaleen jälkeen. Oikeaa yhteistyökumppania ei ole vielä löytynyt, vaikka lyhyelle matkalle on mahtunut mukaan manageria ja jopa suunnitteilla olevaa tv-sarjaa.

Palataanpa ajassa puoli vuotta taaksepäin.

Maaria Lehtinen on laulanut ja soittanut musiikkia koko ikänsä. Eminemiä, JVG:tä ja Mikael Gabrielia kuunteleva vantaalainen löysi räppäämisen itseilmaisun keinokseen sattuman ja kokeilun kautta.

Syntyi kappale nimeltä Maailma ja sen mukana taiteilijanimi Maria Monde. Aiemmin muun muassa akustisella kitaralla säestettyjä covereita ja eurodancen mieleen tuovaa poppia laulanut artisti kuvasi ensimmäiselle rap-biisilleen videon ilman budjettia. Hän laittoi sen Youtube-kanavalleen 9. syyskuuta.

Suurella todennäköisyydellä linkki tuli vastaan myös sinun Facebook-uutisvirrassa. Luultavasti saatesanoilla, joissa joko naureskeltiin tekijälle tai epäiltiin hänen mielenterveyttään.

Takaisin tähän päivään. Viraalihitiksi noussutta videota on katsottu yli 1,4 miljoonaa kertaa. Naureskeluista ja muusta internet-kommentoinnista Maria Monde ei ole moksiskaan. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja vaikeasta paniikkihäiriöstä hän puolestaan kärsii.

”Tuolta löytyy kommentteja, kuten: Tapa itsesi, vitun huora”, Maria Monde aloittaa.

”Sellaisille olen lähinnä nauranut. Sehän on jo heittona niin absurdi, ettei siihen voi millään vakavuudella suhtautua.”

Ihmettelyt siitä, onko hän tosissaan, jäävät myös omaan arvoonsa.

”Se on ihan normaalia, että kun tulee joku uusi artisti, niin saa osakseen ryöpytystä. Olen ihmisenä sellainen, etten katkeroidu mistään. Alkuun kaikki kommentit olivat tuota osastoa, mutta pikkuhiljaa on alkanut löytyä myös niitä positiivisesti fanittavia.”

Mainituista mielenterveysongelmista Maria Monde puhuu avoimesti, mutta väittää etteivät ne vaikuta hänen uraansa artistina. Voisi luulla, että paniikkihäiriö nostaisi päätään keikkatilanteissa, mutta hän vakuuttaa olevansa lavalla omassa elementissään. Useamman keikan kiertueita ei välttämättä ole luvassa, sillä yksi tapa pitää oireet kurissa on säännöllinen vuorokausirytmi.

Keikkoja ahdistavampia ovat kuulemma intiimimmät sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi tämä haastattelu. Pahempaa katsekontaktin välttelyä on nähty haastattelupöydän molemmin puolin, joten ei se ainakaan ulospäin näy.

”Ei kukaan näistä tiedäkään, ellen itse sano. Ihan normiarkea minä elän, kun nämä häiriöt ovat hoidossa. Ja taiteen tekeminen on minun pakotieni kaikesta. Kun teen taidetta, koen olevani terve.”

Maria Monden ”normiarkea” aina aamupalapöydästä esiintymislavalle on päässyt seuraamaan myös videobloggauksissa. Vaikka hän kertoo viihtyvänsä omissa oloissaan, intiimiydestään tällä tavoin luopuminen ei haittaa – päinvastoin. Vaikka perinteinen levytyssopimus on edelleen kiikarissa, tubesuosio mahdollistaa uran rakentamisen jo sellaisenaan.

Vaikka Maailma-kappale muistetaan päällimmäisenä elämään jääneistä hokemistaan (kuten ”insgram-dam-dam”) ja uhkean blondin camp-henkisistä tanssikoreografioista, pitkässä juoksussa Maria Monde näkee itsensä yhteiskunnallisesti kantaaottavana artistina.

”Sekä biisi että video oli vedetty tarkoituksella överiksi. Niiden pitikin aiheuttaa reaktioita ja osoittaa myös, että musiikki ja videot kuuluu kaikille. Haluan myös rikkoa rajoja sen suhteen, että kantaaottava artisti voi ihan hyvin olla bikineissä. Herkut esille, kerran sitä vaan ollaan nuoria!”

”Tämän takia Androgyyni-biisi voi tulla yllätyksenä, koska olen hyvin naisellisen näköinen, voisi sanoa että muodokas. En silti koe vahvasti olevani nainen, enkä toisaalta mieskään. Minulla on paljon maskuliiniseksi miellettyjä luonteenpiirteitä ja kiinnostuksen kohteita, ja koen monesti olevani samalla aaltopituudella miesten kanssa.”

Maria Monde tahtoo kirjoittaa kappaleita mahdollisimman monia koskettavista asioista, mutta ketään loukkaamatta. Uskonnoista hän ei aio laulaa, koska sen hän kokee liian vaikeaksi aiheeksi. Seksuaalivähemmistöistä ja tasa-arvosta on luvassa asiaa myös Androgyynin jälkeen. Rivien välistä on tulkittavissa, että hän kaipaa huomiota juuri LGBTQ-piireiltä.

Seuraavaksi suunnitelmissa on kuitenkin luvassa jotain muuta: kesähitti.

”Maailma-biisille pari. Ei syvällinen eikä kantaaottava. Vaikka teen musiikkia 100-prosenttisen tosissaan, itselle pitää osata nauraa. Minulla on vahva itsetunto ja tiedän itse kuka olen. Se riittää.”

Lisää luettavaa