Tanssittavaa indietä uudella tavalla vanhoillekin faneille – haastattelussa Satellite Stories

Satellite Stories julkaisi Young Detectives -nimisen albuminsa viime perjantaina, pari kuukautta suunnitellusta myöhässä. Alkuperäisen julkaisupäivän ympärille buukattu Euroopan-kiertue sujui kuitenkin hyvin.

Nyt kun oululaisbändin neljäs levy on viimein ulkona, on syytä päivittää kuulumiset kitaristi Marko Heikkisen kanssa.

Kevään Euroopan-kiertue oli ilmeisen onnistunut. Mitkä fiilikset jäivät usemman loppuunmyydyn klubin sisältäneeltä turneelta?

”Kun uusi levy viivästyi parilla kuukaudella, niin mietittiin että onko siellä porukkaa. Riittäkö ihmisille, kun edellinen albumi on vuodelta 2015. Olihan meiltä ilmestynyt pari sinkkua, mutta ei olleet korkeat odotukset kiertueen suhteen.”

”Kun keikat lähenivät, niin tuli hyvää pressiä ja klubeja alkoi myydä loppuun. Varsinkin Madridissa, Berliinissä ja Hampurissa. Hollannissakin keikat lähti hyvin, kun biisi oli soinut radiossa ensi kertaa debyyttilevyn Kids Aren’t Safe in the Metro -sinkun jälkeen.”

Ensi lauantain keikka kotikaupungissanne Oulussa ei ole vielä loppuunmyyty. Miksei?

”En tiedä. Tuntuu, että nykyään on kääntynyt niin päin, että Helsingissä on enemmän jengiä keikoilla kuin Oulussa.”

Kuten sanoit, Young Detectivesin piti alun perin ilmestyä maaliskuussa. Mitä tapahtui?

”Jotkut fanit valittivat uusista singleistä Confetti ja Miracle, että ovatko ne enää indietä ollenkaan, kun ovat sellaista radiompaa jytkettä. Me haluttiin laittaa pari indiebiisiä lisää siihen, että myös vanhemmat fanit olisivat tyytyväisiä.”

Suomessa levy ilmestyi kuitenkin sellaisena kuin alun perin oli suunniteltu.

”Se oli levy-yhtiö Universalin päätös. Maailmalla julkaistiin 12 kappaletta sisältävä levy, Suomessa 10.”

Soitatte indietä mutta levytätte majorille. Miten tällaiseen paradoksaaliseen tilanteeseen on päädytty?

”Tehtiin kolme ensimmäistä levyä managementin ja itsenäisen labelin kanssa. Haluttiin kokeilla, minkälaisia muutoksia majorilla julkaisu toisi.”

No, minkälaisia?

”Levytysvaiheessa ei ainakaan minkäänlaisia. Jos meillä olisi ollut Guns N’ Roses -tyyppinen budjetti tai Migos ja Lil Yachty feattaamassa, niin sitten olisi varmaan ollut joku vahtimassa mitä studiossa tapahtuu.”

”Vaikea sanoa mitään positiivista tai negatiivista, ehkä sen vaikutuksen näkee sitten kun julkaisusta on kulunut aikaa. Tällä hetkellä tuntuu, että tämäkin on indiejulkaisu.”

Olette soittaneet tanssittavaa indietä nyt 9 vuotta. Musiikkitoimittajan vinkkelistä genre ei ole tällä hetkellä niin seksikästä kuin vuosikymmenen alussa. Entä muusikon perspektiivistä?

”Alkuvaiheessa meille ei ollut selvää, mikä meidän yleisö on. Nyt ollaan tajuttu, että tehdään tätä omille faneille. Satellite Stories on aina ollut netin kautta toimiva bändi, ja meidän keikat tuntuu olevan miltei nettiyhteisön miittejä. Vähän irrallaan kaikesta musiikkimaailmasta.”

Termi ”landfill indie” on seurannut Satellite Storiesia suomalaisessa musiikkilehdistössä. Miltä se tuntuu?

”Sitä käytettiin varsinkin ensimmäisen levyn aikaan. Silloin se ärsytti. Nyt kun sitä ajattelee, niin tulee nostalginen fiilis – että silloin oli pienimuotoinen kohu, että jotkut tekee sellaista musaa täällä.”

Aiemmat levynne eivät ole pärjänneet Suomen albumilistalla kummoisesti. Tuleeko listamenestykseen muutosta Young Detectivesin myötä?

”Ennustan, että ei varmasti mene ensimmäisellä viikolla koville sijoille. Se on pitkän aikavälin juttu, mutta uskon että tätä kuunnellaan. Levyllä on vaikeita juttuja, tai tehdään tanssittavaa indietä uudella tavalla, niin ihmisillä voi kestää hetken tajuta mistä on kyse.”

Aiempaa materiaalia on kuitenkin striimattu yhteensä kymmeniä miljoonia kertoja.

”Ne kuuntelumäärät ovat se taso, minkä tahtoisi ylittää. Campfire on edelleen striimatuin biisi. Tavoitteena on tehdä kappale, joka ylittää sen.”

Rumpalinne Olli-Pekka Ervasti kertoi Soundille, että ”Young Detectivesiä tehdessämme kuuntelimme paljon varsinkin suomalaisia naisartisteja. Niillä tuntuu olevan enemmän järkevää sanottavaa kuin hokiräppäreillä. Nähdään meidän omakin musa vaihtoehtona pönötykselle.” Onko Suomen musiikkiskene tällä hetkellä pelkkiä pönöttäviä hokiräppäreitä?

”Itse asiassa minä sanoin tuon, mutta se on Soundissa laitettu vääriin nimiin. Soittolistaa tehdessä mietittiin, että olisi vähän tylsää tehdä lista meidän suosikki-indiebiiseistä; Phoenix, Wombats ja niin edelleen.”

”Keksittiin sitten tuo naisartisti-lista, koska kuunnellaan paljon niitä. Siis totta kai kuuntelen mieluummin Litkua [Klemetti] kuin JVG:tä!”

Laita Satellite Storiesin albumit järjestykseen parhaimmasta huonoimpaan.

”Vaikea laittaa, kun kaikkiin liittyy sekä hyviä että huonoja muistoja. Pitää aloittaa sanomalla, että uusin on paras. Kokemuksena paras oli Vagabonds, kun se tehtiin Briteissä Barny Barnicottin kanssa. Harva indiebändi menee kuukaudeksi studioon äänittämään, varsinkaan niin, että vieressä on huipputuottaja nysväämässä.”

”Pine Trailsilla on mielestäni paremmat biisit kuin ekalla levyllä. Uuden levyn teko ilman tuottajaa oli samanlaista tietokoneella istumista kuin kahden ensimmäisen. Ei niin legendaarisia muistoja jäänyt muuta kuin miksausreissu Brooklyniin.”

”Uusi levy on paras, sitten Vagabonds, Pine Trails ja Phrases to Break the Ice. On debyytilläkin hyvät sinkkubiisit.”

Satellite Stories keikalla 20.5. Oulun 45 Specialissa, 10.6. Helsingissä Sideways-festivaalilla, 7.7. Turussa Ruisrock-festivaalilla, 17.5. Joensuussa Ilosaarirock-festivaalilla, 11.8. Helsingissä Flow-festivaalilla.