Yleisö loisti poissaolollaan lauantai-iltana Virgin Oilissa, ja nekin, jotka paikalle olivat vaivaantuneet, keskittyivät keikan sijaan kaljaan. Kemmuru ja Tuuttimörkö hoitivat homman mallikkaasti siitä huolimatta, mutta Sauruksen esiintyminen ei vakuuttanut.
Kemmuru, Saurus, Tuuttimörkö
Virgin Oil Co., Helsinki
16.3.2013
Teksti ja kuva: Laura Korpikunnas
Kummallista. On lauantai-ilta, mutta Virgin Oil Co. on suorastaan autio.
Vaikka esiintymässä ovat suomirapin pioneeri Kemmuru, kovassa nosteessa oleva Tuuttimörkö ja hieman tuntemattomampi espoolaisduo Saurus, ei mestoille saapuneen porukan määrässä ole kehumista. Lavan eteen kertyy koko illan aikana parhaimmillaan vain noin viitisenkymmentä ihmistä.
Ottaen huomioon puljun kapasiteetin ja sen, että suomirapin suosio on harpannut viime aikoina huimaan nousuun, ei moista tyhjyyttä voi kuin ihmetellä. Porukan harvalukuisuus tuntuu laskevan intoa entisestään, ja esiintyjien pitää paikoin taistella sen puolesta, että flegmaattinen ihmismassa innostuisi edes hieman.
Ehkä hieman yllättävästi illan ensimmäisen setin vetäjäksi on valikoitunut Kemmuru. Tämä ei tosin ainakaan välispiikin perusteella tunnu yhtyeen jäseniä haittaavan, vaan läppää kotiin kerrankin aikaisin pääsemisestä heitetään hymyillen. Aina yhtä sympaattinen Jodarok, terävästi räppäävä Aksim ja dj-setin takana ansioituneesti häärivä DJ J-Laini ovat liikkeellä totutun iloisella ja leppoisalla meiningillä.
Valitettavasti hyvä meininki ei tahdo tarttua yleisöön. Jengiä valuu vähitellen lähemmäs lavaa, ja muutama tosifani pitää tietysti huolen siitä, että tuoreen JSSAP-biisin kertosäkeessä huudetut kirjaimet käyvät kaikille selviksi. Paria innokasta lukuun ottamatta yleisö on kuitenkin aivan unessa. Kaikki eivät jaksa vääntäytyä edes tanssilattialle asti, vaan jäävät istuskelemaan pöytiensä ääreen tiiraillen laiskasti lavan suuntaan.
Kemmurua ei ainakaan voi syyttää yrityksen puutteesta, sillä Jodarokin kädet käyvät kuin viimeistä päivää. Myös Aksim tarjoilee parastaan pulisonkeineen ja syytää sanottavansa ilmoille metronomin tarkkuudella.
Toivottu Landespede saa väsähtäneeseen joukkoon hetkeksi eloa, ja viimeiseksi säästetyn Kobehärän aikana tunnelma äityy jopa hartaaksi. Vetelähkö ilmapiiri taitaa kuitenkin vaatia veronsa, sillä Jodarokin loppuspiikki tuntuu melkein anteeksipyytelevältä.
”Toivottavasti teillä on jollain tavalla hauskaa, meillä ainakin on”, Jodarok lausuu mikrofoniin.
Hieman surullista on myös se, että ennen toisena esiintynyttä Saurusta soitettu Karri Koiran Lähe mun kaa tuntuu innostavan yleisöä enemmän kuin mikään Kemmurun biisi yhteensä. Tanssilattialle nimittäin pölähtää hetkessä lauma tanssivia ihmisiä.
Sauruksen saapuessa lavalle tunnelma on jo ehtinyt väljähtää, ja sen huomaa. Kesken ja Pik3 yrittävät houkutella porukkaa lähemmäs, mutta se ei oikein ota onnistuakseen. Kaksikon lavaesiintyminen ei muutenkaan juuri vakuuta. Kesken pomppii ympäriinsä Duracell-pupun lailla. Energisyys on toki sinänsä ihan arvostettavaa, mutta tässä tapauksessa se muuttuu pelkäksi hosumiseksi. Kesken yrittää liikaa, eikä hänellä ole samanlaista luontaista karismaa kuin vaikkapa Jodarokilla.
On toki selvää, että nihkeälle yleisölle on nihkeää esiintyä. ”Krooh, nukuttaako teitä”, kuuluu välispiikki. Siltä vaikuttaa, sillä porukkaa tuntuu kiinnostavan enemmän tuopin pohjan kuin Sauruksen esityksen katselu. DJ Pik3 seisoo orvon näköisenä settinsä takana yhtyetoverinsa yrittäessä innostaa yleisöä. Mä vien sut pois tästä harmaasta paikasta, me mennään sinne missä ilma on raikasta, sanaillaan Tältä planeetalta –biisissä, ja poispääsyä näyttävät toivovan myös Pik3 ja Kesken.
Keikan edetessä Pik3 ottaa kitaran esiin. Se on vikatikki. Teknikon on tultava laittamaan piuha kiinni, mikä kirvoittaa naurun yleisön joukosta. Seuraa englanninkielinen hoilotus, jonka kertosäkeen on ilmeisesti tarkoitus olla räppiä. Kaksikkoa käy melkein sääliksi, sillä porukka liukenee pois tiskin suuntaan yksi toisensa jälkeen. Yritäpä siinä sitten esiintyä.
Sauruksen pelastaa vierailija Timi Lexikon, joka kapuaa lavalle viimeisten biisien ajaksi. Meno muuttuu heti dynaamisemmaksi ja biitit jyhkeämmiksi. Täydessä horroksessa ollut yleisö herää hetkeksi, ja joku intoutuu jopa hyppimään keskellä lattiaa.
Ei ole epäilystäkään, ketä harvat paikalle vaivautuneet ovat tulleet katsomaan. Viimeisenä esiintyvä Tuuttimörkö saa ihmiset palaamaan lavan ääreen. Vaikka DJ Kridlokk ei ole paikalla, tunnelma alkaa kivuta ylöspäin. Luojan kiitos. Tuuttis tulee, oletko valmis, kaiuttimista raikaa, ja jengin suosionosoituksista päätellen vastaus on kyllä.
Pitkätukkainen räppäri heiluu ympäri lavaa lopottaen lyriikkaansa omaan ironiseen tyyliinsä ja vaikka päässä ovat tutut aurinkolasit, ei suosio ole noussut päähän. Tuuttimörön olemuksessa on luonnollisesti tiettyä röyhkeyttä, mutta myös äärimmäistä sympaattisuutta. Keikasta ei yritetä väkisin vääntää jotain, mitä se ei ole. Kiharahiuksinen tuplaaja sanailee leppoisasti Tuuttiksen kanssa tämän psykedeelisesti kuvioidusta paidasta, ja artisti käy itse setin takana laittamassa biisit alkuun.
Jalat maassa -asenne kantaa. Yleisö on toki edelleen harvalukuisuudessaan masentava, mutta sentään mukana. Letkeä mutta terävä Pitkät vitut blogosfääriin saa porukan tanssijalan vipattamaan. Nettifoorumilla tunnet olevasi mielenkiintoinen, sano chattikaverille ”heitä virtuaaliviitonen”, Tuuttimörkö räppää ja heittää high fivet jonkun eturivissä seisovan kanssa.
Loppua kohden keskitytään synkempään soundiin, ja meininki on artistin itsensä sanoin ”suhteellisen purppura” valoja myöten. Purppuraa tai ei, Tuuttimörkö onnistuu yllättävän mutkattomalla esiintymisellään tuomaan iltaan sen verran väriä, että kokemus ei jää täysin harmaaksi.