Atmosphere loi Tavastialle tunnelman, jota on hankala pilata

Lue tunnelmat Tavastialta ja katso kuvagalleria.

25.07.2016

Atmosphere keikkaili tänä viikonloppuna sekä Pipefestissä, että Tavastialla. Lue tunnelmat Tavastialta, tarkista keikan settilista ja katso kuvagalleriasta Samu Hintsan ottamat kuvat. 

Teksti: Tuomas Aflecht, Kuvat: Samu Hintsa

Atmosphere on mielenkiintoinen rap-duo. Antin eli Anthony Davisin tuottamat biitit ovat suorastaan iloisia, lennokkaita. Slugin eli Sean Daleyn lyriikat ovat taas hyvinkin monimutkaisia, läpihuutojuttuja ei paljoa löydy. Siinäkin mielessä oli hyvin mielenkiintoista mennä katsomaan, että miten homma toimii nykyään livenä.

JXO toimi lämmittelijänä. Miehet mitä ilmeisimmin esiintyivät hieman liian kauan kun roudari päätti pistää taustanauhan soimaan kesken keikan. Sitä ennen kuultiin kuitenkin sekä Malmi’n’kartano -levyn kappaleita, että myös ennen julkaisemattomia. JXO:lla on kerääntynyt vahvaa materiaalia ja olisi mielenkiintoista nähdä duo omalla vapaammalla keikalla. Jere ja Ode ovat mielenkiintoinen duo. Siinä missä Jere on perinteikäs räppäri ja keikan showmies, niin Ode taas laukoo pohdintojaan sitä mukaa kun niitä mieleen tulee. Samanlaista erottelua kuin Antin biittien ja Slugin lyriikoiden välillä.

Atmospheren keikka eteni harkitusti

Atmospheren keikan alkupuolisko kertoi paljon keikan kulusta. Spacegoatissa on jyrämäinen biitti, joka aggressiivisuudellaan saa helposti yleisössä aikaan energisen fiiliksen. Heti perään soitettu huomattavasti aurinkoisempi Let me know that you know what you want now taas hyödyntää muodostuneen energian ja poimii yleisön mukaansa. Sama kaava toistui useasti ja The Loser Wins -kappaleen jälkeen tulleen Kanye Westin aikana yleisö oli jo täysin pähkinöinä. Pelkästään jo kappaleen kertosäe kun kannustaa yleisön nostamaan kädet ilmaan. Antin ja Slugin suunnitelma toimii loistavasti ja se kantoi läpi keikan.

Yksi Slugin suurimpia vahvuuksia on juuri miehen oivallisuus. Suurella lavakarismalla varustettu räppäri on vuosien mittaan alkanut näyttämään Vince Vaughnilta. Se on oivallinen lisä siihen, että Slug heittää jokaiseen mahdolliseen väliin omia vitsejään. Tuntuu kuin olisi katsomassa koomikon keikkaa, jolla on myös omia kappaleita. Jotka eivät tosin komiikkaa liiallisesti sisällä.

Jopa silloin kun räppäri saarnasi politiikasta, hän keksi heittää edes jonkinlaisen vitsin. Kun mies räppäsi acapellana, hän muisti siihen väliin mukana laulaville lisätä, että osaa kyllä sanat. Tavastian yleisöstä kun kuului jokaiseen mahdolliseen väliin mölyä, josta ei ilmeisesti saanut juuri kukaan selvää. Tähän Minnesotasta kotoisin oleva Slug myös totesi, ettei hän ole niin hyvä englannissa, että ymmärtäisi täydellisesti, mitä hänelle huudetaan.

Antin biitit toimivat hyvin livenä ja äänentoistosta voi antaa siinäkin mielessä kiitosta. Sekä biiteistä, että räpistä sai hyvin selvää. Varsinaista bassosta johtuvaa äänivyöryä en ainakaan itse havainnut. Toki räppien selvyyteen auttaa myös se, että Slugin artikulaatio on todella selkeä. Ainoastaan pari kertaa biitti paukkui selkeämmin vokaalien päälle. Näissä tilanteissa se oli tehokeino. Kyllähän se Shoulda know paljon vakuuttavammalta kuulostaa, kun oven karmit helisevät. Silti liialliseen paukkeeseen ei menty, eikä se tämän tyyppiseen keikkaan kuuluisikaan.

Settilista oli pitkä ja monipuolinen. Mietin etukäteen, että koostuuko keikka liikaa uusimman levyn kappaleista. Sen sijaan kuultiin todella laaja läpileikkaus Atmospheren discografiasta aina ep-levyjä myöten. Pääpaino keikalla oli vanhemmissa biiseissä, uusista kappaleista oli poimittu mukaan ne livenä toimivimmat. Aliarvostetulta The Family Signilta ei kovin montaa kappaletta kuultu. Ainoa sääli.

Eräänlaisena huippuhetkenä mainittakoon hieman puolivälin jälkeen kuultu neljän kappaleen putki, jossa kuultiin Fuck You Lucy, Lovelife, Little Man ja Angelface. Sekoitus yli kymmenen vuotta vanhoja kappaleita.

Slug kertoi huolestuneensa siitä, että Yhdysvaltain seuraava presidentti on joko Donald Trump tai Hillary Clinton, huonoja vaihtoehtoja hänen mielestään molemmat. Slugilla oli keikalla MF-Doom -hupparin alla t-paita, jossa luki Jill Stein 2016. Juurikin kannanottona. Samassa räppäri muistutti myös viime aikojen tapahtumista, joita ei tarvitse varmastikaan edes kerrata.

Näihin viitaten hän kysyi, että voidaanko edes me pitää hauskaa. Se toive toteutui täydellisesti. Olen nähnyt tänä vuonna useamman rap-keikan. Yhdelläkään niistä ei ole ollut vastaavaa iloista tunnelmaa. Kun lopun Tavastia-freestylen jälkeen kuultiin Trying to find a balance, homma meni hienosti maaliin.

Settilista:

Seismic waves
Scapegoat
Let Me Know That You Know What You Want Now
The Loser Wins
Kanye West
GodLovesUgly
Puppets
Sunshine
Shoulda Known
The Waitress
Yesterday
Hell
The Best Day
Fuck You Lucy
Lovelife
Little Man
Angelface
Don’t Ever Fucking Question That
The Woman with the Tattooed Hands
God’s Bathroom Floor
My Notes
Flicker
Guarantees
*freestyle*
Trying To Find A Balance

Lisää luettavaa